Yhdysvaltojen Etelä-Valtioissa - San Antonio (TX)

Lentomme Houstoniin laskeutui myrskyalueen kiertämisen takia puolisen tuntia myöhässä. Pari tuntia myöhemmin olimme vuokra-autollamme, Cadillacilla, matkalla Houstonin hotelliimme. Näimme fiksuksi yöpyä Houstonissa ja ajaa seuraavana aamun kirkkaammin silmin ensimmäiseen kohteeseemme San Antonioon (TX).

HansGiorgion valinta amerikkalainen auto, jossa oli ilmastoidut istuimetkin

Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme vasta kello viisi aamulla! Kiitos business-luokka! Aamupalan syötyämme aloitimme matkamme kohti San Antoniota.

Mielenkiintoisennäköinen risteysalue - kaikki on suurempaa

Texas - tasaista kuin pohjanmaalla. Tylsää ajettavaa. Pitkiä suoria.

San Antonio valikoitui kohteeksemme, koska HG halusi käydä Alamossa, josta myöhemmin vähän lisää. Kaupunki oli kyllä meidän mielestämme täysi kymppi. Eipä tuota voi kuin suositella, jos satutte joskus noilla kulmilla olemaan. Hotellimme oli keskustassa ja keskusta oli käveltävä ja (melkein) kaikki mitä halusimme nähdä löytyi kävelymatkan päässä hotellistamme. Ei ole itsestään selvää tuollapäin.

Ihastuimme kovasti Riverwalk:iin, joka on San Antonio -joen varrella oleva kävelyreitti ja jolla on pituutta noin 25 km. Osa tuosta reitistä kulkee kaupungin keskustassa. Reitin varrella on mm. kahviloita, ravintoloita, hotelleja ja ostoskeskuskin.

Riverwalkin reitti keskustan alueella

Riverwalk

Kuumana päivänä reitti oli ihanan varjoinen

Kaunis suihkulähde riverwalkin varrella

Kaunis yksityiskohta riverwalkin varrella olevassa muurissa

Blue Jay Riverwalkin puistossa

Riverwalkin varrelta kohti ostoskeskusta

Jokilaivat näyttivät olevan kovin suosittuja

San Antonion keskustaan ajettuamme huomasimme yllätykseksemme, että Alamo, jossa texasilaiset hävisivät sodassa meksikolaisille, olikin aivan kaupungin keskustassa. Alamo on muuten amerikkalaisille merkittävä vapauden symboli, häviöstä huolimatta.

Sunnuntaina San Antonioon tullessamme oli Alamon kirkkoon satojen metrien jono ja jätimme sinne menon seuraavaan päivään. Maanataiaamuna jonoa ei enää ollut.

Kartta Alamon alueesta

Alamon kirkko, josta käsin teksasilaiset puolustautuivat meksikolaisia vastaan viimeiseen mieheen

Alamon komentajan kirje teksasilaisille taistelujen ollessa käynnissä - ..."voitto tai kuolema..."

Alamo on yksi espanjalaisten fransiskaanien perustamista lähetysasemista, joissa käännytettiin intiaaneja katolilaisuuteen ja elämään kuten espanjalaiset. Lähetysasemia peustettiin kaikkiaan kuusi kappaletta San Antonio joen varteen 1700-luvulla. UNESCOn maailman perintökohteita muuten. HansGiorgiolla on tapana valita näitä.

Lähetysasemat olivat pieniä muurin ympäröimiä kyliä

Asunto

Mission San Josen kirkkorakennus

Kirkon kaunis sisäänkäynti

Mockingbird - Teksasin osavaltion tunnuslintu. Näimme hänet lähetyasemalla

San Fernandon katedraalia vasten esitetään valoshowta Teksasin historiasta neljänä päivänä viikosta ja kolme kertaa illassa.Tämä on katsastamisenarvoinen.

San Antonion kohdalla ei pidä unohtaa Magnolia Pancake Housea 😊, jossa söimme pannukakkuja aamiaiseksi. Näiden takia kannattaa ajella muutamia maileja keskustastan ulkopuolelle. Me olimme ajoissa paikalla ja ravintola täyttyi todella nopeasti ja jonoa oli lähdettäessämme jo ulos asti.

Magnolia Pancake House, jonka löysin sattumalta television ruokaohjelman kautta

Aamupalamme Magnolia Pancake Housessa

Kahden ihanan päivän jälkeen matkamme jatkui kohti Lousianaa.

British Airwaysin businessluokka

Tämä on näitä sarjassamme "anna pahalle pikkusormi ja se vien koko käden" -juttuja. Parisen vuotta sitten lensimme Australiaan businessluokassa ja sanoimme, että tuo on "once in a lifetime"-tapahtuva, mutta se oli kokemuksena vain niin mukava, että tiesimme jo takaisin tullessa, että tämä, valitettavasti, ei jää tähän.

Kun HG ehdotti matkaa USAhan, niin hyvin nopeasti oli selvää, että business-luokassa me lennämme nämäkin lennot (noin 11h meno ja 9h paluu). Suurimpana syynä tähän päätöseen oli se, että Aussien lentojen jälkeen meidän molempien jet-lag oli olematon. Minulla etenkin länteenpäin tapahtuvat lennot aiheuttavat hirvittävän jet-lagin. Viis-kuusi päivää kamalaa väsymystä ja yöllä kahdelta tai kolmelta heräämisiä ja sen lisäksi joka paikkaa kolottaa kuin olisi pahassakin flunssassa. Tuon Aussien businesslentojen jälkeen oli vain kevyttä väsymystä pari päivää. Sama kokemus oli nyt.

Lento Münchenistä Lontooseen oli kuten muillakin nykyään, muutama rivi koneen alusta ja keskimmäinen paikka tyhjä. Palvelu koneessa oli oikein hyvää ja kun englantilaisesta aamiaisestakin oltiin saatu oikein maittavaa, niin nältä osin matka alkoi hyvin.

Koneissa, Boing 747 Lontoosta ja Boing 777 Atlantasta, oli paikat asetelmassa 2-4-2 ja "vierekkäiset" paikat olivat vastakkaisessa asennossa. En ole aiemmin ollut koneessa selkä lentosuuntaan. Tuntuma oli erilainen noustessa ja laskeutuessa kuin nenä lentosuuntaan ollessa.

Ikkunapaikka, selkä menosuuntaan

Jokaisella oli valmiina istuimella tyyny ja iso nelikulmainen pussukkainen, josta paljastui ohut sijauspatja ja 2 peittoa, joista sai sitten itse tehdä petinsä. Emiratesilla henkilökunta muuten petasi sängyn, kun oli nukkumaanmenon aika. Lentoemännän jakamasta matkapakkauksesta paljastui vielä mm. ihania ihonhoitotuotteita tällaiselle kuivalle ihmiselle.

Hammasharja, -tahna, korvatulpat, unimaski, kynä ja SPA ihonhoitotuotteet

Koneessa käytössä olleet kuulokkeet olivat kuulema vastamelukuulokkeet, mutta ne olivat aikalailla surkeat. Parempi kuin ei mitään kuitenkin. Minun omat Boseni kyllä pesevät nämä sata nolla...

BAn aika onnettomat vastamelukuulokkeet

Sitten siihen minulle niin tärkeään ruokapuoleen. Ruokaa oli tarjolla riitävästi ja se oli oikein maittavaa. Paluumatkalla uskalsin jopa ottaa pääruoaksi pihvin, johon en lentokoneessa normaalisti koske tikullakaan. Enkä joutunut pettymään. Miten ihmeessä olivat saaneet pihvistä niin pehmeän, että veitsi upposi siihen kuin voihin vielä lämmittämisenkin jälkeen?

Paluumatkan tarjoilut

Lähdössä

Alkuruoka matkalla Houstoniin

Alkuruoka Atlantasta lähdettäessä: savustettua lohta, viiriäisen munaa ja piparjuurta

Pääruoka matkalla Houstoniin: kasvistortellineja ja parsaa

Jälkiruoaksi suklaakakkua ja marjoja

Välipalaksi jäätelöä

Lounas ennen laskeutumista Houstoniin

Pitkällä lennolla Houstoniin ei todellakaan tarvinnut kärsiä nälästä. Lento oli päivälento ja halutessaan olisi voinut kokoajan jotakin mussuttaa. Atlantasta lähdettäessä meillä oli yölento. Erittäin myöhäisen illallisen jälkeen oli sitten mukava laittautua vatsansa viereen sängyksi levittämälleen istuimelle ja herätä aamulla juuri sopivasti aamupalalle. Tällä aamupalalla pärjäsi hyvin siihen asti, kun Müncheniin menevässä konessa eteemme kannettiin loistava kasvisateria.

Lounas Lontoosta Müncheniin mentäessä. Oli maukasta tämäkin. Hyvä BA.

Kyllä me voisimme BA:lla lentää uudelleenkin ja varmaan niin teemmekin jossakin vaiheessa, sillä heillä näyttää olevan aika kattavasti lentoja eripuolille Yhdysvaltoja. Seuraava mannertenvälinen lento odottaa jo meitä vuoden loppupuolella ja tuolloin lennämme sitten Lufthansalla.

BA:n loungeista - München, Atlanta

Münchenin kentällä BA:n priority baggage drop:ssa ruumaan menevien laukkujen jättäminen ei ollut kovin ripeää. Jono oli lyhyt, mutta puolisen tuntia siinäkin meni. Turvatarkastus ja passintarkastus menivät sitten jo sukkelaan priority-kaistaa mentäessä.

BAn yhdessä muutaman muun lentoyhtiön kanssa jakama lounge avasi ovensa vasta kello 06.00, mikä oli harmi. Tässä kaksikerroksisessa loungessa olisimme ollut pidempäänkin.

BAn jakama lounge Münchenissä: avara ja valoisa

BAn jakama lounge Münchenissä: jos olisi ollut aikaa, tästä olisi ollut mukava katsella koneita

BAn jakama lounge Münchenissä: moderni

Atlantassa kansainvälinen osa lentokenttää on kooltaan naurettavan pieni. Kentällä ei ollut käytössä priority-kaistaa turvatarkastuksessa, joten siihen tuhraantui ainakin kolma varttia. Onneksi ei ollut kiire.

Atlantan check-in-taso

BA jakoi täälläkin loungen muutaman muun lentoyhtiön kanssa. Lounge oli pieni, ahdas, pimeä ja nuhjuisen. Syötäväksi oli illalla suppea valikoima: keittoa, salaattia ja leipiä. Kyllä niitä nälkäänsä söi, mutta makuhermoja nämä eivät hellineet. Juomapuoli vaikutti sitten olevan huomattavasti parempi ja laajempi ja monet näyttivätkin keskittyvän siihen.

BAn Atlantassa käyttämä nuhjuinen ja ahdas lounge ruokatarjoiluneen

Iltapalalla BAn loungessa Atlantassa ja HGn uusi ihastus IPA craft beer

Harmittamaan jäi vain, että Lontoossa emme kummallakaan suunnalla ennättäneet käydä katsastamassa loungea turhan tiukkojen vaihtojen takia, mutta joku toinen kerta sitten, ehkä.

Eurovaalit - äänestämme(kin) Saksassa

Saimme jokunen viikko sitten kunnaltamme kirjeen, jos kerrottiin mahdollisuudesta äänestää eurooppavaaleissa Saksassa. Kirjeessä kerrottiin, että meidän täytyy ilmoittautua äänestysluetteloon paikallisessa kunnanvirastossa ja samalla menettäisimme mahdollisuuden äänestää eurovaaleissa Suomessa. Eli Saksassa asuvina EU-maan kansalaisina pystyimme valitsemaan äänestämmekö Suomessa vai Saksassa. Tämä oli meille uutta. Päädyimme pienen pähkäilyn jälkeen äänestämään täällä.

Meillä on valittavana 41 puoluetta tai poliittista yhdistystä. Osa on aika outoja ja osa jonkin verran arvelluttavia ja osa... Täällä on vaalikoneena Wahl-O-Mat, jossa 38 kysymykseen vastaamalla ja sitten valitsemalla puolueita ja ryhmiä saimme jonkin sortin selvyyttä mitkä ovat kanssamme samalla linjalla. Mielenkiintoinen oli tulos muuten.

Sunnuntaina 26.05 kipitämme sitten äänestyspaikallemme lähellä olevalle koululle. Saksassa on käytössä listavaali eli puolueet asettavat ehdokkaat haluamaansa järjestykseen ja äänestäjä valitsee vain puolueen. Jaaha. Tämä ei ole minusta kovin demokraattista. Haluaisin itse päättää ketä äänestän. Tällä on kuitenkin mentävä.

Got on a board a west bound 747

a west bound 747

Lento Münchenistä 0715. Laskeutuminen Heathrowlle (LHR) Lontooseen 0830. Jatkolento 0955. Vaihtoaikaa 1h 25min. Heathrow:lla saman terminaalin (5) sisällä minimivaihtoajaksi on ilmoitettu 60 min.

„Täällä kapteeni… olisimme valmiita lähtemään, mutta meillä on hieman ongelmia putken siirtämisen kanssa… odotamme insinööriä… emme tiedä miten kauan menee… olemme pahoillamme.“ Kello on 0720. Pulssi alkaa nousta.

Kello tuikittää noin 0750 tuo auto miehen putkenvierren ja 0805 putki on saatu siirrettyä ja kone liikkeellä. Olemme 50 min myöhässä. Tuskanhiki valuu. Hyvien tuulien avulla lentomme lasketuu LHR:lle „vain“ 60 minuuttia myöhässä.

Koneesta ulos ja suunta „Flight Connections“-viitan osoittamaan suuntaan. Taululta näemme, että lentomme lähtee portilta B37 eli sateliittiterminaaalista, jonne pääsee „junalla“. Sateliittiterminaalissa on lipuntarkastus ennen turvatarkastusta (Miksi vielä turvatarkastus? Mentiinhän se jo Münchenissä.) ja melkein juoksujalkaa etenemme kohti lähtöporttia. Ehdittiin. Portilta portille meiltä meni vain 30 minuuttia, koska meillä oli priority/fast track:iin oikeuttavat liput ja pääsimme tulokoneestamme pois ensimmäisten joukossa. Enpä tiedä miten olisi käynyt, jos olisimme matkustaneet economyssä.

„.. Got on a board a west bound 747 “ … Lennon kohteena Houston, josta vuokra-auto alle ja suunnaksi San Antonio, Corpus Christi, Baton Rouge, New Orleans, Memphis, Nashville ja Atlanta, josta lento kotiin pari viikkoa myöhemmin.

Marlinger waalweg - polku kastelukanavan vierellä lähellä Meranoa

Ihanan piristävä kävelyreitti kuumana päivänä

Yksi ehdottomia suosikkejamme Etelä-Tirolin kaupunkien joukossa on Merano (italiaksi) tai Meran (saksaksi). Kaupunki itsessään on jo kaunis, mutta meille sen tekevät vielä mielenkiintoisemmaksi kaupungissa ja sen ympäristössä olevat kävelyreitit.

Meranon kaupunkia kiertävät waalwegit ovat polkuja kastelukanavien vierellä. Muita kävelyreittejä ovat mm. Sissin (Itävallan keisarinna Elisabeth) kävelyreitti ja Tapperainer Weg, jota pitkin pääsee Dorf Tirol:iin ja sieltä Algrundin suuntaan menevälle Algrunder Waalwegille.

Matkaan lähdemme junalla ja suuntana on tänään Töll ja sieltä lähtevä Marlinger waalweg, jolla on pituutta 12 km (pisin Meranon ympäristön waalwegeistä) ja joka kulkee lähtöpaikkamme Töllin ja Lanan kaupungin/kylän välillä. Lanaan asti emme tänään taida kuitenkaan kävellä, koska on tiedossa aikalailla hiostava päivä. Mittarin lukema nousikin yli 30C.

Tämä juna vei meidät Töllin asemalle. Junalla matkustaminen on muuten edullista.

Reitille pääsee helpoiten junalla tai paikallisbussilla Tölliin tai Marlingiin.

Kuuman päivän kosteus näkyy kuvissakin

Olemme jo aika monena kesänä kävelleet tämän reitin. Joka kerta on matkan varrella ollut myynnissä paikallisten vieljelijöiden kasvattamia hedelmiä (omenoita, päärynöitä, luumuja, viikinoita...) sekä mehuja, jotka maistuvat mukavasti helteellä ja virkistävät tallustelijaa.

Luomu päärynöitä mukavan kokoinen säkki ja maksu lippaaseen

Luumuja, viikunoita, nektareita - todella tuoretta ja mehukasta ja maksu lippaaseen

Tai piristävä uinti, kuten tällä uimaan joutuneella käärmeellä. Kanavan vesi oli aika lämmintä, joten käärme paralla ei sinänsä ongelmaa ollut, vaikka ilmiselvästi sieltä pois halusikin. Yritimme auttaa, mutta virtaus oli liian kova. Kaveri varmaankin pääsi vedestä kanavassa aika-ajoin olevien roskia siivilöivien esteiden kohdalla, kun emme häntä enää nähneet.

Töllistä lähdettäessä tulee 50 minuutin kävelemisen jälkeen kyltti Forstin kylän suuntaan ja samannimiseen olutpanimoon, jossa on kesällä tietenkin myös Biergarten. Joka oluesta tykkää, niin käykääpä katsastamassa tämä mukava paikka.

Biergarten 20 min kävelyn päässä

Forstin olutpanimo

Alueen kävelyreitit ovat hyvin merkitty ja mikä parasta, jos jano tai nälkä pääsee yllättämään, niin alemmissa tauluissa on merkitty ajat ravintoloihin/kahviloihin/viinitupiin. Heh! Joka viinistä pitää voi tehdä tuolla viininmaistelukävelyn kiertämällä paikasta toiseen.

Ruoka- ja juomapaikkoja riittää. Waldschenken ravintolaan vielä 40 min.

Näkymä waalweegiltä

Reitien varrella kasvaa paljon omenoita, sillä Val Venostan alue on Euroopan suurimpia, ellei jopa suurin, omenan tuottajia.

Tervetuloa Val Venostaan/Vinschgauhun. Tuollaisen leppäkerttu-merkin olen Suomessakin nähnyt monta kertaa omenassa ja aina on tullut hyvä mieli, kun muistot vievät ihanaan Südtiroliin.

Red Delicious -omenoita

Golden Delicious - omenoita

Niin ja kun oli jo viinistä puhetta, niin alue on myös hyvää viininviljelyaluetta ja kävelypolku vie monien, monien viinitarhojen kautta tai niiden vierestä.

Valkoviiniä

Ihanan varjoinen kohta viiniterttujen alla

Linnanherran viiniviljelmät

Ruokailua ei saa unohtaa, kun on Italiassa. Meidän vakioruokapaikkojamme on Waldschenkin ravintola, josta on mukava näköala läheisille vuorille ja Meranon kaupunkiin.

Hotelli ja ravintola Waldschenke, jossa olemme kerran yöpyneetkin

Kaksi annosta ihanaa, maistuvaa pastaa ja ne maisemat. Ah!

Kävimme kääntymässä lähellä Lanaa ja paluumatkalla poikkesimme vielä vilvoittelemassa ja syömässä viilentävät jäätelöannokset jo edellisiltä vuosilta tutussa kahvila-ravintolassa.

HGn suosikki on pähkinäjäätelö ja minun suosikkini on jäätelö tuoreilla hedelmillä

Siinä jäätelöä nautiskellessamme muistelimme edellistä kertaa samassa paikassa, kun onnistuneesti eksytimme mukaamme heittäytyneen suuren hyskyn. Tämä hysky oli ilmeisesti lähtenyt jostakin omille teilleen ja kun hän sitten kohtasi meidät tuolla waalwegilla, niin hän päätti jatkaa matkaansa meidän kanssamme. Me kaksi koirakammoista ja todella jättikokoinen hyskypoika. Minä siinä kolmistaan kulkiessamme yritin rauhoittaa itseäni puhelemalla koiralle saksaksi. Muutaman kerran huokasimme helpotuksesta ja luulimme, että koira jo jätti meidät, mutta siellä se taas mutkan jälkeen odotti... Jotkut vastaan tulleet kävelijät sanoivat, että meidän pitäisi pitää koira kiinni. Joo, kyllä mutta, kun se ei ole meidän koira.

Jäätelöt syötyämme jatkoimme matkaa ihastellen kauniita maisemia.

Voiko näistä maisemista olla pitämättä

Meranon kaupungin suuntaan

Tällä kertaa helteinen kävelypäivämme päättyi Marlingin asemalle junaamme odottamaan.

Mukavia maisemia, hyvää ruokaa ja juomaa. Grazie mille! A presto! Ci vediamo!