West Australia - kenguruita katsomaan

Aamuherätyksemme oli hieman jälkeen 6.00. Karmealla kiireellä aamiaiselle, takaisin huoneeseen hakemaan laukut, tekemään check-out ja odottelemaan ystäviämme. Ei oikein ollut aamuhitaan/-kiukkuisen ihmisen suosikkiohjelma, paitsi että näkisimme Australian ystävämme jälleen vähän yli vuoden jälkeen.

Tämmöisellä autolla lähdimme, 4 aikuista ja yksi lapsi, Länsi-Australian (West Australia, WA) road tripillemme.

Ystävämme ovat luonto- ja etenkin lintuhulluja ja sehän meille passasi hyvin. Meillä oli mukana sitten yksi ammattilainen (Herra professori tohtori, kuten täällä Saksassa sanottaisiin), yksi aivan loistava harrastaja-ammattilainen (pariskunnan 11-v poika) ja perheen luontoharrastelija äiti eli ei tarvinnut itse lintukirjan kanssa pähkiä, että mikähän tuokin lintu on, kun "luonto-oppaamme" kertoivat asian jo kysymättä. Tämä johti siihen, että saimme "tunnistettua" monta kertaa enemmän lintuja kuin mihin omat kykymme ja hermomme olisivat riittäneet. Luonnollisesti matkamme vei meidät luonto- ja lintukohteisiin. Jippii! Eikö?

Matkallamme ensimmäiseen kohteeseemme Walpoleen menimme lintupaikkojen kautta. Creery Wetlands reserve oli ensimmäinen pysäkkimme.

Mutta siellä ei ollut ristinsieluakaan. Mutta tulipa käytyä. Seuraava pysähdyspaikkamme oli sitten Yalgoroup National Park.

Täällä oli sentään yksi yksinäinen "Musk Duck". Lintujen, kasvien jne. nimet on kuten aiemminkin yleensä englanniksi, koska en tiedä niiden nimiä suomeksi ja koska linnut ja kasvit on tuollapäin kuitenkin tullut nähtyä.

Sekä näitä ajanlaskumme alkupuolelta olevia "kiviä" tai siltä ne ainakin näyttivät nämä "trombolites".

Liikennemerkin mukaan seuraavaksi on tiedossa kenguruita. Aletaan päästä asiaan.

Tai sitten ei ollut. Valetta koko liikennemerkki. Alkoi jo ärsyttää ja nälkäkin oli. Onneksi löysimme eräästä tuppukyläystä kaupan ja kahvilan risteytyksen, josta sai jotakin purtavaa ja verensokerikin nousi normaalimmalle tasolle ja taas jaksoi odotella niitä kenguruita.

Matkalla eteläänpäin, siis meillä päin etelään mennessä yleensä lämpenee ainakin jossakin vaiheessa, mutta tuolla päiväntasaajan toisella puolella lämpötila vain laski. Perthissä oli lähtiessä +25 ja täällä WA:n pusikossa oli iltapäivällä +15C. Tästä todistuksena auton mittarissa oleva lukema.

Ja tietenkin seuraavaksi alkoi satamaan. Niin meidän Australiaa!

Että silleen. Taas sai vahvistusta kokemukseni, että Australiassa on aina kylmä ja vettä sataa. Voisimme lähettää terveisemme Australian hallitukselle, että kun heillä on liian kuivaa, niin ottavat yhteyttä ja lähettävät meille lentoliput (ja businekseen, kiitos!) ja tulemme mielellämme tuomaan sadetta.

No, sekin sade loppui jossakin vaiheessa ja vihdoin kurvasimme parin yön majapaikkaamme, joka oli mukava, mutta kamalan kylmä (sisä- ja ulkolämpötila vetelivät samoissa lukemissa).

Austraaliasta kerrotaan että siellä on kenguruita ja paljon. Perthissä emme kenguruun törmänneet ja aika kauas piti ajaa, jotta tämän matkamme ensimmäiset kengurumme näimme, mutta täällä niitä sitten oli. Saanko esitellä Itä-Australian harmaakenguru.

Etualalla pappakenguru. Huomaa aidanpylväällä oleva Red Robin.

Iso poikanenkin haluaa vielä turvaan äidin pussiin vaikka ei sinne oikein kunnolla mahdu.

Tuolla yhdessä kuvassa vilahti jo Red Robin ja tässä on Laughing Kookaburra, joka nauraa sitten niin makeasti, että itseäkin alkaa ainakin hymyilyttämään.

 Ja vielä Ring Necked Parrot ja meidän nähtyjen ja öhöm, tunnistettujen lintujen laskenta oli jo hyvällä alulla.

Görlitz - Saksan kaunein kaupunki?

Olen miettinyt usein täällä Saksassa kulkiessa, että minkälaisia nämä kaupungit olisivat, jollei niitä oli pommitettu enemmän tai vähemmän maantasalle viimeisimmässä isossa sodassa. Toki tulipalotkin ovat muuttaneet katukuvaa sekä vanhojen, luhistumispisteessä olevien rakennusten purkaminen. Onhan täällä kyllä paljon vanhaan malliinkin rakennettuja kaupunkeja tai oikeammin keskustoja.

Mutta kun sain selville, että on olemassa kaupunki, jota ei ole tuhottu sodissa. Siis ollenkaan. Missään sodassa. Näin kertoi oppaamme kaupunkikävelyllämme. Tästä syystä Görlitzin vanhakaupunki on erittäin hienosti säilynyt. No, kaupungin kauneuteen on vaikuttanut, eikä vähäisimpänä, myös tuntemattomaksi jäänyt hyväntekijä, joka vuosina 1995-2016 lahjoitti kaupungille vuosittain ensin miljoona saksan markkaa, myöhemmin 500 000 euroa.

Kun kaupunkiin ajettaessa kadun varsilla näyttää tältä, niin eipä kaupunkiin voi oikein olla ihastumatta ja vaikka sää oli pääasiassa harmaa ja sateinen.

Görlitz on Saksan itäisin kaupunkija se sijaitsee Neisse-joen varrella noin sadan kilomtrin päässä Dresdenistä. Joen toisella puolella on Görlitzin toinen osa, vuodesta 1945 alkaen Puolalle kuuluva Zgorzelec:n kaupunki. Görlitzistä tuli kahtiajakautunut kaupunki, kun raja vedettiin toisen maailmasodan jälkeen uudelleen. Kun kerran osa kaupungista on Puolan puolella, niin ensin Puolan puolelle tuota kävelysiltaa pitkin ja kurkistetaan miltä toinen puoli entistä Görlitziä näyttää.

Kävelysilta, joka yhdistää Görlitzin (vasemmalla puolella) ja Zgorzelec:n (oikealla) kaupungit.

Sillalta suoraan katsottuna näkyy kauniita taloja ja tämä turisteille tarkoitettu kauppa, josta mainosten mukaan olisi saanut ainakin tupakkaa ja vodkaa. Ohi menimme, kun eivät meillä kulu nuo tuotteet.

Siitä katse vasemmalle ja alkaa näyttää erilaiselta.

 Kävelimme vähän kauemmaksi kaupunkiin. Etsimään keskustaa. Samantapainen kaava jatkuu.

Tähän ala olevaan näkyyn tuli stoppi. Ei tällä kertaa enempää tätä puolta. En tiedä. Kyllähän tuossa Neisse-joessa elintaso kuilu meni ja se näkyi. Hämmensi jonkin verran miltä Zgorzelec eli entinen Görlitz toisella puolella näytti.

Takaisin Saksan puolen Görlitziin ja tuonne alemmassa kuvassa näkyvään St. Peter und Paul -kirkkoon.

Kirkossa on hienoimmat urut mitä olemme ikinä nähneet. Urut kulkevat nimellä "Sonnenorgel" eli "Aurinkourut". Urut ovat myös kuuluisat äänestään. Kirkoon tehdään jopa matkoja aivan urkujen vuoksi. Meidän vierailun aikana ei kirkossa valitettavasti ollut musiikkituokiota, mutta ehkä seuraavalla kerralla.

Sonnenorgel

Komea kirkko oli muutenkin. Valoisa, vaikka kuvat eivät aivan oikeutta anna näin pilvisenä päivänä.

Iso, pitkä alttariosa kuin katolisessa kirkossa konsanaan

Saarnastuolissa ei ole kultausta säästelty

Tässä allaolevassa kuvassa on toinen kirkossa olevista rippituoleista. Siis rippituoli evankelisessa kirkossa? No, ne ovat siellä kuulema kaiken varalla. Eihän sitä tiedä, jos pitää katolilaiseksi ruveta. Sillä kaupunki on historiansa aikana ollut tunnettu kyvystään vaihtaa uskontoa aina hallitsijoiden mukaan ja muun muassa näin säilyttäneet kaupungissaan rauhan eikä ole tarvinnut sotia.

Toinen rippituoleista

Görlitzissä on yli 4000 historiallista rakennusta mm. goottilaiselta, renesanssin, barokin ajoilta. Se on myös yksi parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkinäkymiä Euroopassa. DDRn aikana kaupungin annettiin nukkua Ruususen unta eli ei kaupunkiin ei koskettu kuten monessa muussa kaupungissa tehtiin. Onneksi.

Ihania kujia kauniine taloineen

Keskusaukion/torin taloja

Kauniita fasaadeja

Tässä rakennuksessa on kahvilan lisäksi toimistotiloja historiallisissa huoneissa

Tässä kauniissa rakennuksessa on museo

Romanttisen näköinen hotelli

"Raamattutalo". Talon julkisivun kuvat ovat raamatun kertomuksista.

Tässä vielä muutamia yksityiskohtia rakennuksista

Kaupunki on kauneutensa vuoksi ollut kulissina myös elokuville. Grand Budapest Hotel, the Reader (Lukija), Inglorious Basterds sekä Maailman ympäri 80 päivässä ja lukuisia muita kansainvälisiä ja saksalaisia elokuvia on kaupungissa kuvattu. Kaupungin yksi lempinimi onkin Görliwood.

Tästä aasinsiltana mm. tuossa "Grand Budapest hotel" -elokuvassa hotellia kuvannut vuonna 1913 valmistunut tavaratalo on näkemisen arvoinen. Vuodesta 2009 tyhjillään olevaa rakennusta aletaan kyllä jossakin vaiheessa remontoimaan ja siihen on tarkoitus avata "Kaufhaus des Ostens" eli vähän samanlainen kuin Berliinin kävijöille tuttu KaDeWe.

Marmoria

Kauniita yksityiskohtia ja aivan upea iso katto

Upean kaunis kaupunki. Ulkoa ja sisältä. Niinpä niin. Tämäkin Görlitz oli niitä "once in a lifetime" paikkoja, mutta kyllä me tulemme tänne uudelleen ja olemme yötä ja kierrämme kaikki keskustan liikkeet ja kahvilat ja ravintolat ja katsomme myös porttikäytäviin kuten kaupunkikierrosta kanssamme tehnyt opas kehoitti.

Saksan kaunein kaupunki? Voi ollakin. Ainakin kahden kolmen kauneimman joukossa ehdottomasti.

Ai miten me tuonne päädyimme? Pääsiäisen aikoihin suuntasimme jo traditioksi (kyllä toinen kerta voi olla traditio) muodostuneelle Itäisen-Saksan reissullemme. Ajoimme Dresdeniin. Menomatkalla teimme mutkan Chemnitziin (entinen Karl-Marx-Stadt) lounaalle ja kuvaamaan Karl Marxin patsaan. Tulomatkalla vierailimme Zwickaussa, koska meillä on allamme Audi ja siellä on Horex-museo, johon meillä oli myöskin autonhakureissulla saatu "vapaalippu". Näistä lisää myöhemmässä raaputuksessani.

Niin ja Görlitz on ollut ämpärilistallamme jo jokusen vuoden ja nyt kun olimme enää tunnin ajomatkan päässä Dresdenissä, niin tuumasimme, että jos emme nyt käy niin voipa olla, että jää käymättä. No, nyt kyllä harmittaisi ja kovasti, jos emme olisi käyneet😊.

Kevät on saapunut Baijeriin ja siksi kukkatervehdys

Magnoliapuiden kukkiminen on minulle merkki keväästä. Mangolioista muuten tulee aina mieleen operoitu ja kipsissä ollut akillesjänteeni ja se kuinka HansGiorgio kuljetti minua sairaslomalaista työpäivänsä jälkeen vuokraamallamme pyörätuolilla pitkin Wienin keväisiä puistoja.

Nämä magnoliat ovat hyvin yleisiä meillä päin

Tämän näköistä magnoliaa en ollut ennen nähnytkään

Näissä magnolioissa on aivan huumaavan ihana tuoksu

Krookukset antavat ensimmäiset merkit kevään tulosta

Täällä Saksassa hyasintit ovat kevät kukkia. Jouluna niitä löytää vain IKEAsta

Näillä lukilla on minusta hyvin hauska nimi "Stiefmütterchen", joka on hellyttelymuoto sanasta "äitipuoli"