British Airwaysin businessluokka

Tämä on näitä sarjassamme "anna pahalle pikkusormi ja se vien koko käden" -juttuja. Parisen vuotta sitten lensimme Australiaan businessluokassa ja sanoimme, että tuo on "once in a lifetime"-tapahtuva, mutta se oli kokemuksena vain niin mukava, että tiesimme jo takaisin tullessa, että tämä, valitettavasti, ei jää tähän.

Kun HG ehdotti matkaa USAhan, niin hyvin nopeasti oli selvää, että business-luokassa me lennämme nämäkin lennot (noin 11h meno ja 9h paluu). Suurimpana syynä tähän päätöseen oli se, että Aussien lentojen jälkeen meidän molempien jet-lag oli olematon. Minulla etenkin länteenpäin tapahtuvat lennot aiheuttavat hirvittävän jet-lagin. Viis-kuusi päivää kamalaa väsymystä ja yöllä kahdelta tai kolmelta heräämisiä ja sen lisäksi joka paikkaa kolottaa kuin olisi pahassakin flunssassa. Tuon Aussien businesslentojen jälkeen oli vain kevyttä väsymystä pari päivää. Sama kokemus oli nyt.

Lento Münchenistä Lontooseen oli kuten muillakin nykyään, muutama rivi koneen alusta ja keskimmäinen paikka tyhjä. Palvelu koneessa oli oikein hyvää ja kun englantilaisesta aamiaisestakin oltiin saatu oikein maittavaa, niin nältä osin matka alkoi hyvin.

Koneissa, Boing 747 Lontoosta ja Boing 777 Atlantasta, oli paikat asetelmassa 2-4-2 ja "vierekkäiset" paikat olivat vastakkaisessa asennossa. En ole aiemmin ollut koneessa selkä lentosuuntaan. Tuntuma oli erilainen noustessa ja laskeutuessa kuin nenä lentosuuntaan ollessa.

Ikkunapaikka, selkä menosuuntaan

Jokaisella oli valmiina istuimella tyyny ja iso nelikulmainen pussukkainen, josta paljastui ohut sijauspatja ja 2 peittoa, joista sai sitten itse tehdä petinsä. Emiratesilla henkilökunta muuten petasi sängyn, kun oli nukkumaanmenon aika. Lentoemännän jakamasta matkapakkauksesta paljastui vielä mm. ihania ihonhoitotuotteita tällaiselle kuivalle ihmiselle.

Hammasharja, -tahna, korvatulpat, unimaski, kynä ja SPA ihonhoitotuotteet

Koneessa käytössä olleet kuulokkeet olivat kuulema vastamelukuulokkeet, mutta ne olivat aikalailla surkeat. Parempi kuin ei mitään kuitenkin. Minun omat Boseni kyllä pesevät nämä sata nolla...

BAn aika onnettomat vastamelukuulokkeet

Sitten siihen minulle niin tärkeään ruokapuoleen. Ruokaa oli tarjolla riitävästi ja se oli oikein maittavaa. Paluumatkalla uskalsin jopa ottaa pääruoaksi pihvin, johon en lentokoneessa normaalisti koske tikullakaan. Enkä joutunut pettymään. Miten ihmeessä olivat saaneet pihvistä niin pehmeän, että veitsi upposi siihen kuin voihin vielä lämmittämisenkin jälkeen?

Paluumatkan tarjoilut

Lähdössä

Alkuruoka matkalla Houstoniin

Alkuruoka Atlantasta lähdettäessä: savustettua lohta, viiriäisen munaa ja piparjuurta

Pääruoka matkalla Houstoniin: kasvistortellineja ja parsaa

Jälkiruoaksi suklaakakkua ja marjoja

Välipalaksi jäätelöä

Lounas ennen laskeutumista Houstoniin

Pitkällä lennolla Houstoniin ei todellakaan tarvinnut kärsiä nälästä. Lento oli päivälento ja halutessaan olisi voinut kokoajan jotakin mussuttaa. Atlantasta lähdettäessä meillä oli yölento. Erittäin myöhäisen illallisen jälkeen oli sitten mukava laittautua vatsansa viereen sängyksi levittämälleen istuimelle ja herätä aamulla juuri sopivasti aamupalalle. Tällä aamupalalla pärjäsi hyvin siihen asti, kun Müncheniin menevässä konessa eteemme kannettiin loistava kasvisateria.

Lounas Lontoosta Müncheniin mentäessä. Oli maukasta tämäkin. Hyvä BA.

Kyllä me voisimme BA:lla lentää uudelleenkin ja varmaan niin teemmekin jossakin vaiheessa, sillä heillä näyttää olevan aika kattavasti lentoja eripuolille Yhdysvaltoja. Seuraava mannertenvälinen lento odottaa jo meitä vuoden loppupuolella ja tuolloin lennämme sitten Lufthansalla.