26. syyskuuta 2018

Liminganlahti - maailmanluokan lintukohde


Pistäydyimme matkallamme myös Oulussa ja luonnollisesti siellä lähellä olevalla Liminganlahdella, koska olemme luonto- ja lintuihmisiä. Liminganlahti on kansainvälisesti merkittävä kosteikkoalue ja lintuharrastajalle aivan must. Liminganlahdella olemme käyneet ensimmäistä kertaa Suomessa asuessamme. Oulusta on alueelle noin 35 km.


Kevät ja syksy ovat parasta aikaa lintumäärän kannalta, mutta muutamia sirkuttajia mekin vielä näin kesällä näimme. Tämäkin lauloi niin kauniista, että.

LBB eli little brown bird eli emme näitä jaksa yrittääkään tunnistaa, kun lintukirjassa niitä on kymmenä sivuja
 Parkkipaikalta vie ihana polku...

 

kohti pitkospuita ja niitä sitten pääsee lintutornille. Lintutornin alla on myös iso piilokoju, josta pääsee tarkkailemaan lintuja lähempää niitä häiritsemättä.


Kävimme Liminganlahdella kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä oli sateista ja toisena oli kamala tuuli. Sateisena päivänä vesi oli matalammalla ja näimme muutamia kahlaajia sekä kauempana erotimme kiikareillamme juuri ja juuri ruokailevan kurkiparven.


Sateen jälkeen ja tuulen painaessa vettä rantaan päin sama ranta näytti tältä ja kahlaajia ei luonnollisestikaan näkynyt. Minne lienevät menneet.


Töyhtöhyyppä
Töyhtöhyypän poikanen
Jotain kauniita kukkia - meillä on kamala aukko kasvien suhteen. Hävettää jo oikeastaan.
Merenpinta on noussut kovasti noin sadan vuoden aikana. Tästä paikasta oli useampi sata metriä rantaan ja tuonne kuvassa näkyvälle Virkkulan lintutornille.


Tornille kävallessä tapasimme tämän pitkospuilla hädisään tepastelevan kaverin. Hän ei osannut tai uskaltanut mennä aidan raosta pellolle, jonne näimme hänen kaverinsa sulavasti livahtavan. Odotimme kauempana aikamme ja lopulta pikkukaveri uskaltautui menemään raosta ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

Mä olen eksynyt. Missä äiti ja isi? Sisarukset? Minne se kaveri meni?
Mustapyrstökuiri on harvinainen lintu, mutta täällä on niiden tärkeällä pesimisalueella lintuja kyllä näkee. Tämän alla olevan kyltin takana olevan puron toisella puolella oli mustapyrstökuiri viettämässä kaunista päivää. Meitä huvitti, että ei olisi enää paremmin tulla selville miltä lintu näyttää.


Hänpä se siellä puron toisella puolella seisoskeli. Ei enää voi lintujen tunnistaminen mennä helpommaksi. Älykäs lintu. Kyllä, lintu elävä oli tai olivat hyvän robotin saaneet tehtyä.

Ihanan kaunis lintu
Näimme myös tämän pellon pällä liitelevän suopöllön. Valokuvissamme hän (niin lintu on aina hän ja ihminen se 😉) on niin pienen pieni (ei ollut järjestelmäkamera mukana) ettei siitä oikein ota selvää, mutta kiikareilla pystyimme tovin lentoa seuraamaan. Tämä havainto oli kiva, sillä jos en kovin valehtele, niin hän oli kolmas ikinä näkemäni pöllö. Ensimmäisen pöllöni näin vuosia sitten Australiassa.

Tässä suopöllö näyttelyn kuvana
Luontokeskus on ehdottomasti käymisenarvoinen. Siellä on mm. näyttely "Lintujen kahdeksan vuodenaikaa", jossa on pääosassa Liminganlahden alueen linnusto, mutta samalla näyttelyssä tarkastellaan lintujen elämää yleisestikin. Näyttely on muuten ilmainen.

Auditoriossa kannattaa myös ehdottomasti käydä katsomassa Elämää Liminganlahdella -multimediaesitys,  jossa on useiden ammattikuvaajien upeita kuvia ja joka kertoo, mitä alueella tapahtuu vuoden aikana.

Näiden lisäksi luontokeskuksessa on kahvila, myymälä ja jopa majoitustiloja. Täällä voisi olla joskus yötäkin. Pihalla on myös parkkipaikkoja matkailuautoille ja muutama sellainen näyttikin käyttävän tilaisuuden hyväkseen ja olivat yöpyneet  aluella.

Luontokeskus
Näyttelyssä on monia hauskoja tauluja, joissa kerrotan lisää linnuista ja näissä tauluissa "oppaana" toimii viiksitimali, jota ei olla vieläkään nähty. Harmittaa, harmittaa. On to-do-listalla, mutta kun ei tule koskaan näkyville.

Tässä taulussa on tietoa lintujen monipuolisesta höyhenpuvusta
Saapuvien ja lähtevien tauluista näkee eri aikoina aluelle tulevat ja lähtevät linnut. Monet aluella näyttäytyvät linnut ovat muuttolintuja, jotaka pysähtyvät rauhallisella paikalla ruokailemaan ja levähtämään ennen seuraavaa etappiaan pesimä- tai talvehtimisalueelleen.

Hauskasti tehty lentoaseman tyylisesti
Nurkkaus, jossa kerrotaan eri lintujen soidinmenoista ja niihin monilla linnuilla kuuluvista komeista tansseista ja niihin luonnollisesti kuuluvista upeista tanssipuvuista.

Tanssitaanko?
"Enkö olekin upea juhlapuvussani kaunis lintuneito?"
Syksyllä piipahtavia lintuja
Asiasta toiseen. Jos ja kun menette tuonne Liminganlahdelle, niin Oulun lähellä Tupos-nimisessä paikassa on oikein mukava kalaravintola. Suuri suosittelumme näin kahden käyntikerran jälkeen. Ei kannata mennä lähellä olevaan aakkosten alusta otetuun syöttölään, vaan tänne.

Kalaravintola
Vastapaistettuja muikkuja. Nam!


16. syyskuuta 2018

Matkalla kotiseudulla Korpi-Kainuussa


Halpojen lentojen turvin lensimme Helsingistä Finskin/Norran siivin Kajaaniin ja säästimme näin monta moninaista matkatuntia.


Pitkään aikaan en ole näin pienellä koneella lentänyt, mutta hyvin lento meni.


Kainuussa pyörimme akselilla Kajaani-Paltamo-Sotkamo/Vuokatti. Oli jo tuskallisen monta vuotta kulunut viimeisestä vierailustamme kotiseuduillani.

Ihanan rauhallista
Tämmöisellä pelillä olimme matkalla tällä kertaa. Mukava kaveri, mutta kun se söi dieseliä ja syyti ilmaan ihmisille haitallisiatyppioksideja, mutta toisaalta oli ympäristöystävällinen vähäisen CO2-päästönsä takia. Joo. Tämmöistä on täällä Saksassa oppinut.

Matkakaverimme
Kajaani tervehti meitä lämpimällä, puolipilvisellä säällä. Välillä saimme pieniä sadekuroja niskaamme.

Kaunista jokimaisemaa vanhalle sillalle ja raunioille päin
Koivukosken voimalaitos
Kauniilla joen rannalla kävellessämme huomasimme ensimmäistä kertaa, että täällä on asunut yksi Suomen menestyneimpiä olympiaurheilijoita: Heikki Savolainen, joka viisissä olympialaisista saalisti yhdeksän mitalia. Ensimmäinen mitali 21-vuotiaana ja viimeinen 45-vuotiaana. Hatunnoston arvoinen suoritus!


Voimistelija Heikki Savolaisen muistomerkki
Tukkasotkatkin nauttivat mukavasta kesäpäivästä
Muutama viikko ennen lähtöämme Suomen uutisia lukenut mieheni huusi, että "Pekka Heikkinen on tulessa". Mitä? Eikä? Totta se oli. Meidän piti muuttaa suunnitelmiamme kahvittelusta, kun Kajaanin suosikkileipomomme oli tulipalon jälkeen remontissa ja kahvilakaan ei luonnollisesti ollut auki. Kyllä harmitti! Missä ne  kahvit/teet nyt nautitaan?


Remontissa olleen leipomon surullisen kohtaamisen jälkeen kävelimme torille ja sieltä löysimme kesäkahvilan, jossa nautimme kupilliset kuumaa ja herkulliset munkkirinkilät auringon lämmittäessä ja hymy alkoi palailla huulillemme.


Sitten kun myöhemmin vielä löysimme ihanan Tsaikka-tiehuoneen, niin emme enää kovin paljon Pekka Heikkisen leipomon ja kahvilan puuttumista valitelleet. Paitsi, että se puu-uunileipä jäi tällä kertaa saamatta.


Kahvila Murunen Kauppakadulla tuli myös testattua. (Ei me kaikissa näissä kaffiloissa samana päivänä käyty.) Murunen on tuttu myös monelle Sotkamon kävijälle, sillä se oli siellä ennen. Nyt samassa paikassa Sotkamossa on Makea-kahvila, josta lisää vähän myöhemmin.


Paltamon mummola on luonnollisesti vieläkin aina käyntilistalla, vaikka mummo ja ukki ovat jo kauan sitten ollet siltä pois.

Västäräkki oli löytänyt herkkuja
Vanha pirtti, ensimmäinen tontille rakennettu talo, on enää varastokäytössä.
Tässä me saimme keinua ja nauttia mukavasta kesäpäivästä setäni kanssa.
Päivä oli pilvetön ja iso korppi lenteli taivaalla.
Jotain uuttakin matkaan sisältyi. Mitä fasaanirouva ja poikaset (kuva alla) tekevät Kainuussa? Miksi mustarastas laulaa täällä? Mitä meriharakka tekee rannalla? Näitä ei minun näillä leveysasteilla elellessä vielä ollut ja en olisi edes mokomia silloin tunnistanut. Näin se ilmastonlämpeneminen vaikuttaa.

En menannut uskoa silmiäni, kun huomasin fasaanirouvan poikasinen ruohikossa.

Vuokatti/Sotkamo

Toiveissamme oli, että jos Jymyllä olisi pesäpallo-ottelu, niin olisimme meneet pitkän ajan jälkeen nauttimaan Sotkamon kentän tunnelmasta, mutta päivällä missattiin. No, sitten seuraavalla kerralla tarkastetaan ottelu-aikataulu ennakkoon.

Ihanaa kangasmetsää
Hiljainen erämaajärvi
Kukas se siellä kurkistaa? Luulimme ensin, että hän ei ole elävä, mutta olihan se. Silmän liike paljasti. Muuten linnunpoikanen oli aivan liikkumatta.

Ruokaa odottamassa
Sotkamon torin laidalla on hyvä kahvila - Makea -nimeltään. Meistä on näköjään tullut kaffiloissa käviöitä ja mielellämme käymme pieniin, ei-ketjukahviloihin rahamme jättämässä.



Mukava nykyaikinen sisustus ja seinällä olevat Juhani Palmun työt olivat myynnissä. Väreistä tykkään, mutta muuten eivät minua nuo ladot miellytä. Enkä toista tuhatta mokomista maksaisi.

Tuona sateisena aamuna kahvila täyttyi aika pian sinne tultuamme. Yksin emme siellä herkuista todellakaan nauttineet, vaikka kuvass ei ketään näykään.

Nam! Pieni mustikkaleivos ja kotitekoisia munkkeja
Vuokatinvaaralla on myös aina mukava käydä ihailemassa kauniita järvimaisemia. Aina ne vain jaksavat sykähdyttää, vaikka näitä maisemia on peinestä pitäen nähnyt. Oliskohan näilläkin maisemilla vaikutuksensa vuorirakkauteeni.




Sadetta tulossa
Järventoisella puolella sataa jo.

Kajaanissakin satoi lähtöpäivänämme.



Kiitos Koti-Kainuuni. Palaamme uudelleen ja mieluummin pian kuin myöhemmin.