Marlinger waalweg - polku kastelukanavan vierellä lähellä Meranoa

Ihanan piristävä kävelyreitti kuumana päivänä

Yksi ehdottomia suosikkejamme Etelä-Tirolin kaupunkien joukossa on Merano (italiaksi) tai Meran (saksaksi). Kaupunki itsessään on jo kaunis, mutta meille sen tekevät vielä mielenkiintoisemmaksi kaupungissa ja sen ympäristössä olevat kävelyreitit.

Meranon kaupunkia kiertävät waalwegit ovat polkuja kastelukanavien vierellä. Muita kävelyreittejä ovat mm. Sissin (Itävallan keisarinna Elisabeth) kävelyreitti ja Tapperainer Weg, jota pitkin pääsee Dorf Tirol:iin ja sieltä Algrundin suuntaan menevälle Algrunder Waalwegille.

Matkaan lähdemme junalla ja suuntana on tänään Töll ja sieltä lähtevä Marlinger waalweg, jolla on pituutta 12 km (pisin Meranon ympäristön waalwegeistä) ja joka kulkee lähtöpaikkamme Töllin ja Lanan kaupungin/kylän välillä. Lanaan asti emme tänään taida kuitenkaan kävellä, koska on tiedossa aikalailla hiostava päivä. Mittarin lukema nousikin yli 30C.

Tämä juna vei meidät Töllin asemalle. Junalla matkustaminen on muuten edullista.

Reitille pääsee helpoiten junalla tai paikallisbussilla Tölliin tai Marlingiin.

Kuuman päivän kosteus näkyy kuvissakin

Olemme jo aika monena kesänä kävelleet tämän reitin. Joka kerta on matkan varrella ollut myynnissä paikallisten vieljelijöiden kasvattamia hedelmiä (omenoita, päärynöitä, luumuja, viikinoita...) sekä mehuja, jotka maistuvat mukavasti helteellä ja virkistävät tallustelijaa.

Luomu päärynöitä mukavan kokoinen säkki ja maksu lippaaseen

Luumuja, viikunoita, nektareita - todella tuoretta ja mehukasta ja maksu lippaaseen

Tai piristävä uinti, kuten tällä uimaan joutuneella käärmeellä. Kanavan vesi oli aika lämmintä, joten käärme paralla ei sinänsä ongelmaa ollut, vaikka ilmiselvästi sieltä pois halusikin. Yritimme auttaa, mutta virtaus oli liian kova. Kaveri varmaankin pääsi vedestä kanavassa aika-ajoin olevien roskia siivilöivien esteiden kohdalla, kun emme häntä enää nähneet.

Töllistä lähdettäessä tulee 50 minuutin kävelemisen jälkeen kyltti Forstin kylän suuntaan ja samannimiseen olutpanimoon, jossa on kesällä tietenkin myös Biergarten. Joka oluesta tykkää, niin käykääpä katsastamassa tämä mukava paikka.

Biergarten 20 min kävelyn päässä

Forstin olutpanimo

Alueen kävelyreitit ovat hyvin merkitty ja mikä parasta, jos jano tai nälkä pääsee yllättämään, niin alemmissa tauluissa on merkitty ajat ravintoloihin/kahviloihin/viinitupiin. Heh! Joka viinistä pitää voi tehdä tuolla viininmaistelukävelyn kiertämällä paikasta toiseen.

Ruoka- ja juomapaikkoja riittää. Waldschenken ravintolaan vielä 40 min.

Näkymä waalweegiltä

Reitien varrella kasvaa paljon omenoita, sillä Val Venostan alue on Euroopan suurimpia, ellei jopa suurin, omenan tuottajia.

Tervetuloa Val Venostaan/Vinschgauhun. Tuollaisen leppäkerttu-merkin olen Suomessakin nähnyt monta kertaa omenassa ja aina on tullut hyvä mieli, kun muistot vievät ihanaan Südtiroliin.

Red Delicious -omenoita

Golden Delicious - omenoita

Niin ja kun oli jo viinistä puhetta, niin alue on myös hyvää viininviljelyaluetta ja kävelypolku vie monien, monien viinitarhojen kautta tai niiden vierestä.

Valkoviiniä

Ihanan varjoinen kohta viiniterttujen alla

Linnanherran viiniviljelmät

Ruokailua ei saa unohtaa, kun on Italiassa. Meidän vakioruokapaikkojamme on Waldschenkin ravintola, josta on mukava näköala läheisille vuorille ja Meranon kaupunkiin.

Hotelli ja ravintola Waldschenke, jossa olemme kerran yöpyneetkin

Kaksi annosta ihanaa, maistuvaa pastaa ja ne maisemat. Ah!

Kävimme kääntymässä lähellä Lanaa ja paluumatkalla poikkesimme vielä vilvoittelemassa ja syömässä viilentävät jäätelöannokset jo edellisiltä vuosilta tutussa kahvila-ravintolassa.

HGn suosikki on pähkinäjäätelö ja minun suosikkini on jäätelö tuoreilla hedelmillä

Siinä jäätelöä nautiskellessamme muistelimme edellistä kertaa samassa paikassa, kun onnistuneesti eksytimme mukaamme heittäytyneen suuren hyskyn. Tämä hysky oli ilmeisesti lähtenyt jostakin omille teilleen ja kun hän sitten kohtasi meidät tuolla waalwegilla, niin hän päätti jatkaa matkaansa meidän kanssamme. Me kaksi koirakammoista ja todella jättikokoinen hyskypoika. Minä siinä kolmistaan kulkiessamme yritin rauhoittaa itseäni puhelemalla koiralle saksaksi. Muutaman kerran huokasimme helpotuksesta ja luulimme, että koira jo jätti meidät, mutta siellä se taas mutkan jälkeen odotti... Jotkut vastaan tulleet kävelijät sanoivat, että meidän pitäisi pitää koira kiinni. Joo, kyllä mutta, kun se ei ole meidän koira.

Jäätelöt syötyämme jatkoimme matkaa ihastellen kauniita maisemia.

Voiko näistä maisemista olla pitämättä

Meranon kaupungin suuntaan

Tällä kertaa helteinen kävelypäivämme päättyi Marlingin asemalle junaamme odottamaan.

Mukavia maisemia, hyvää ruokaa ja juomaa. Grazie mille! A presto! Ci vediamo!