Kolmas matkamme Australiaan - suunnitelma

Australian kansallistunnus (kengurut ja musta joutsen)

Kun aloin mieheni kanssa suunnittelemaan uutta matkaamme Australiaan, niin suurimmaksi ongelmaksi tuli, minne me niin suuressa maassa menisimme. Matkan ajankohta, marraskuun kolme ensimmäistä viikkoa, oli luonnollisesti otettava huomioon suuntaa mietittäessä, sillä pohjoisosissa olisi jo kovin lämmintä, Sydneyssä ja sen lähistöllä olimme jo olleet ja ystävämme, joiden luona halusimme vierailla, asuisivat Canberran (Australian Capital Territory) lähellä. Tämän ystäviemme tapaamisen lisäksi suunnittelimme ensin lentoa Melbourneen ja tutustumista kaupunkiin ja sen lähistölle sekä sieltä lentoa Sydneyhyn, josta ajattelimme vuokraavamme auton ja ajelevamme sitten ystäviemme luokse.

Isohan se on

Otettuamme sitten yhteyttä ystäviimme ja kerrottuamme suunnitelmistamme paljastuikin, että heillä olisi jo lomia varattuna tuohon samaan aikaan ja he olisivat halukkaita käymään kanssamme Australian itäosissa, mikäli olisimme halukkaita muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiamme. Koska mitään ei oltu vielä hakattu kiveen, niin tämä suunnitelma sopi meillekin oikein hyvin ja näin ensimmäiseksi matka kohteeksemme tulisi Western Australia (WA), jossa viettäisimme yhdessä ystäviemme kanssa ja erikseen parisen viikkoa ja sen jälkeen lentäisimme "kengurun" kyydillä Canberraan ja viettäisimme vielä viikon ystäviemme luona. Loistava suunnitelma kertakaikkiaan.

Suurimman vastuun matkasuunnitelmista kantoivat paikalliset ystävämme, joille WA oli jo osittain tuttu. Suuri kiitos CPL-matkatoimistolle! Yhdessä päätimme vain tuon road trippimme keston ja sen, että tarkoituksena olisi nähdä mahdollisimman paljon luontoa eli autolla ajaminen niin minimiin kuin se olisi noilla etäisyyksillä mahdollista ja majapaikoissamme viettäisimme muutaman päivän. Meidän suunniteltavaksemme tuli vain oma aikamme, jonka viettäisimme Perthissä ja sen lähistöllä. Pätimme, että koska olemme Perthissä vain muutamia päiviä ennen ja jälkeen lounais-WA:n roadtrippiämme, niin emme vuokraa siellä ollessamme autoa, vaan varaamme hotellin kaupungin keskustasta ja käytämme julkista liikennettä liikkumiseen kaupungin sisällä ja junaa/laivaa vierailuumme Fremantlessa.

Tuollainen siitä reitistä sitten tuli ja ajoa "vain" noin 2000 km

Lentoja suunnilteltessamme mieleemme tuli, että jos... noin niinku “once in a lifetime”-juttuna... lentäisimme business-luokassa ja eiku nokka kohti matkatoimistoa (katsotiin helpoimmaksi vaihtoehdoksi, koska emme lentäisi samasta kaupungista takaisin). Siellä sitten valitsimme Emirates-lentoyhtiön mm. A380:n lentokoneen, sopivien aikataulujen ja eri lähteistä lukemiemme kehujen vuoksi.

Nyt jälki viisaana voisi sanoa, että "kun pahalle antaa pikkusormen...", niin vähän pahalta vaikuttaa, noin rahapussukan ja pankkitilin kannalta, mutta mutta tuo taisi olla alku tuollaisille mukaville kaukolennoille. Se ensimmäinen matkamme Australiaan ja Uuteen-Seelantiin oli muuten myös sarjassamme “once in a lifetime” ja nyt oltiin menossa kolmatta kertaa Australiaan ja siellä Uudessa-Seelannissakin olemme jo käyneet kahdesti.

Sähköpyörää testaamassa

Parin vuoden tuumailun jälkeen, aivan yllättäen ja äkkiseltään, päätimme vihdoin kokeilla minkälaista on sähköpyörällä ajaminen. Vaellessamme olemme katselleet sillä silmällä maastossa pyörileviä, että olemme huomanneet etenkin sähkömaastopyörien yleistyneen.

Molemmilla naistenpyörät tasa-arvon nimissä, kuten vuokraamon mies sanoi

Vuokramosta saimme allemme yläkuvassa näkyvät uudet 8-vaihteiset sähköpyörät (pedelecit), joissa oli uutuutena automaattivaihteet. Tähän automaattivaihtajaan emme kumpikaan ihastuneet, vaikka vuokraamon mies niitä hehkuttikin. Automaatti halusi ajattaa väkisellä aivan liian isolla vaihteella, mutta kun vaihdoin manuaaliselle vaihteistolle niin ajamisesta tuli huomattavasti mukavampaa. Saman muutoksen tehtyään miehenikin oli kanssani samaa mieltä.

Jossakin päin Tannheimerin laaksoa

Sähköavustusta tuossa city-bikessa oli valittavana 3 eri tasoa: eco, normaali ja korkea. Pienimmällä eco-tasolla pääsi mukavasti itseään mitenkään rasittamatta pienehköt nousut, mutta suunnittelemamme nousu n 200m korkeudelle vaatikin sitten jo avuksi suurimman avustuksen, kun illemalla jo laiskotti väsytti.

Ajoimme kuin ajoimmekin tuolla ylhäällä olevalle Gasthausille

Molemmat epäilimmekyllä  aluksi, että tuonne gasthausille emme ajamalla pääsisi, kun tie olisi kovin jyrkkä, mutta kuinka väärässä ihminen voi ollakaan. Matka ylös meni aivan hengästymättä, kuin olisi tasamaalla pyöräillyt, niin paljon pyörä avusti ylös asti. Akkua tosin kului tuohon 1,8 kilometrin ja noin 10min matkaan 20%. Apropos, akkua luvattiin eco-moodilla eli pienimmällä säköisellä tuella riittävän n 100km matkaan.

Perillä. Zöblenin kylä alhaalla noin 200 korkeusmetrin päässä

Ajelimme päivän aikana vain pienen 40 km lenkin ja huisin hauskaa oli. Enemmän kuin rahanarvoista hupia. Tätä pitää saada jossakin vaiheessa ehdottomasti lisää, joten tämän erittäin onnistuneen kokeilun jälkeen haluamme testata seuraavaksi sähköavusteisia maastopyöriä, joissa on vaihteita muutama enemmän ja näillä pääsee uskaltaa paremmin maastoonkin. Nähtäväksi jää tuleeko tästä sähköpyörien vuokraamisesta pysyväkin tapa. Jotenkin uskon, että aika useasti tulemme sitä tekemään, sillä pyörällä ajaminen oli aivan mahtavaa.