Sveitsi, Sveitsi. Se on pidempään poltellut vaeltajan mielessä. Niin ja maan hintatasokin. Tänä vuonna polttelu nousi niin suureksi, että oli annettava mielihalulle periksi ja mennä vihdoin, taas, Sveitsiin. Koska emme ole aikaisemmin olleet Engadinissa vaeltamassa, niin hotellin suunnaksi tuli tuli Pontresina, joka on tunnetun ja meille liian hienon ja ison hiihtokylän St. Morizin lähellä. Pontresinaakin vähän aristelimme, mutta kylä oli mukavan pieni ja rauhallinen. Milloin vain uudelleen. Tai vaikka ensi kesänä?
 |
| HansGiorgion lomaan kuuluva pakollinen paussi Itävallassa - Rosenberger Torte |
 |
| Lohi-rösti lounaaksi Davosissa - taivaallisen hyvää |
Ajomatkaan meillä meni hitusen verran yli neljä tuntia eli se mitä
"neverlostimme" lähtiessämme lupaili, vaikka olikin parasta loma-aikaa.
Ajelimme ensin Bregenzin suuntaan moottoritietä ja siitä sitten pieniä
teitä Lichtensteinin kautta Sveitsin puolelle. Emme halunneet ostaa
Sveitsin moottoritietarraa muutaman tunnin ajon takia.
 |
| Ihana konditoria-kahvila |
 |
| Teeannokseni yo. konditoria-kahvilassa |
 |
| Kakkumme - palat Engadiener Tortea ja Steinbock Tortea |
 |
| Erittäin rauhallinen kylä. Harvinaisen paljon ihmisiä on kuvaan kyllä tullut. |
 |
| Tätä Aston Martinia oli pakko käydä katsomassa lähempää |
 |
| Viiden tähden hotelli |
Pontresiinasta varaamamme hotelli oli oikein mukava. Meillä oli hyvä ja rauhallinen huone parvekkeella, jossa istuimme huoahtamassa aina päivän jälkeen. Varaukseemme kuului aamiaisen lisäksi illallinen ja molemmat olivat todella hyviä. Tämän lisäksi saimme "ilmaiset" kortit, joilla pääsimme kulkemaan bussilla, junalla ja ennen kaikkea hiihtohisseillä, joilla pääsimme vuorelle ja alas. Tämä oli muuten ehdottomasti kallein hotelli, jossa olemme koskaan yöpyneet. Ne frankenit kyllä maksoi mielellään. Tähän hotelliin palaamme vielä uudelleen.
Hotellin ravintolassa sekä aamiaisella että illallisella meidän viereisessä pöydässä istui kaksi ikinuorta sisarusta, josta toisella oli jo yli 50 vuotta ensimmäisestä vierailusta aluella, eikä toinen sisarkaan tästä paljon jälkeen jäänyt. Sisarukset olivatkin meille todella hyvät tietolähteet eikä meillä näin ollen ollut tarvetta turisti-infolle. Meillä oli tällä kertaa varattuna majoitus vain kolmeksi yöksi, joten ihan joka paikkaan emme ennättäneet.
Pontresina - St. Morizin alueella on lukuisia mukavia vaellusreittejä ja reitit olivat hyvin merkittyjä ja ajatkin täsmäsivät meidän löntystelylle tällä kertaa. Aiemmin on tuntunut, että Sveitsin vaellusreitin aikoihin on pitänyt laittaa puolisen tuntia lisää.
 |
| Pontresinan kylää etualalla ja St. Moritzia keskellä |
 |
| HansGiorgion suosikkilintuja - pähkinähakki. On muuten aika hankala kuvattava. |
 |
| Parempi näkymä St. Moriziin päin |
 |
| Unterter Schafberg-mökin kakkua ei kannata ohittaa |
 |
| Vuorilla näkee aika vähän lintuja. Ei ole paras paikka lintuharrastajalle. |
 |
| Ylämailla ylämaan karjaa. Tuolla turkilla kyllä pärjää. |
 |
| Lumihuippuisia vuoria |
 |
| Ihanaakin ihanampia murmeleita |
Yksi päivävaelluksemme vei meidät Paradishüttelle. Paradishütte oli yksi sisarusten suosittelmia kohteita näköalansa ja erittäin ystävällisen palvelunsa vuoksi. Rouvat tiesivät kertoa, että kymmeniä vuosia mökkiä emännöinyt rouva olisi tänä kesänä viimeistä kertaa paikalla.
 |
| Paradis Hütte 2540 metrin korkeudella |
 |
| Mitkä maisemat. Mikäpä täällä oli lounasta nauttia. |
Yllä olevaa maittavaa lounasta saimme nauttia mukavassa auringonpaisteessa ja upeissa maisemissa ja se palvelu oli parasta ja ystävällisintä mitä ikinä olemme millään mökillä saaneet.
 |
| Vuorilla liikkuessa näkee erittäin paljon ja erilaisia perhosia |
 |
| Päivä oli lämmin, mutta ei houkutellut uimaan |
 |
| Murmeli - vielä kerran. Näistä ei vain saa tarpeekseen. Niin suloisia lyllertäjiä ovat. |
Pitihän sitä junallakin ajella, kun Sveitsissä oltiin. Yhtenä päivänä päätimme lähteä katselemaan maisemia Diavolezzalta (nimi tarkoittaa naispuolista paholaista). Noin puolen tunnin junamatka oli jo itsessään elämys junan kiivetessä mutkitellen korkeammalle.
 |
| Meidän junamme |
 |
| Bernina-Diavolezzan rautatieasema 2093 metrin korkaudella |
 |
| Diavolezza 2973 m |
 |
| Ylhäällä oli viileää. Oli kaivettava repusta kaikki vaatteet pipoa ja hanskoja myöten. |
Sveitsissä, muuten, vaellusreitit on merkitty valko-puna-valkoisin merkein (ks. alla), kun taas Itävallassa, Saksassa ja Italiassa on käytössä puna-valko-puna, kuin Itävallan lipussa. Muutenkin reittien vaativuuksia merkitsevät värit ovat osittain erit. Keltainen on Sveitsissä on helppo ja kaikenkuntoisille (sininen muualla), punainen on
keskivaikea vuoristoreitti (sama muualla), jolla on korkeuseroja ja paikoin voi olla hyvinkin kapeita kohtia ja sinivalkoinen (muualla musta) on vaativin reitti, johon saattaa kuulua myös kiipeilyosuuksia.
 |
| Merkki yhdellä kävalyreiteistämme |
 |
| Tuonne jäätikölle olisi päässyt kävelemäänkin |
 |
| Diavolezzan ravintola ja hotelli |
Kovin kauan emme Diavolezzan kylmyydestä nauttineet ja nälkäkin alkoi olla. Pöytänaapureiltamme olimme saaneet vinkin, että Morteratschissa on mukava juustola, jossa on herkullisia ja näyttäviä juustolautasia, joten seuraavalla junalla sinne, mutta juna oli myöhässä! 11 minuuttia! Ei ole enää luottamista mihinkään! Edes Sveitsissä!
 |
| Junamme kiemurteli kohti lounaspaikkaamme |
 |
| Tämäkin annos oli taideteos ja minkä makuinen. Söimme tästä pienimmästä annoksesta kahdestaan vatsamme täyteen. |
Juustolassa nautitun lounaan jälkeen kävimme vielä kävelemässä reittiä,
joka vei Morteratschin jäätikköä kohti. Reitillä oli opastetauluja,
joissa kerrottiin mielenkiintoisesti jäätiköiden synnystä/kuolemasta ja liikkumisesta.
 |
| Matkalla näkemämme hentoinen Weidenröschen oli meille uusi kukkatuttavuus |
 |
| Tästä näkee miten jäätikkö on pienetynyt ja jättänyt vetaytyessään jälkensä laaksoon |
 |
| Jäätikkö -Vadret da Morteratsch ja mitä sitä on jäljellä |
Kolmannen yön jälkeen oli aika jättää Sveitsille jäähyväiset. Ennen lomamatkamme jatkumista kohti lämpöistä Italiaa teimme vielä pienen retken St. Morizin puoleiseen laaksoon ja matkustimme aina kolmeen tuhanteen metriin asti kahden gondolihissin avulla.
 |
| Väliasemamme |
 |
| Kukkaniitty ja vuoret |
 |
| Perillä |
Täälläkin ylhäällä näytti olevan hyviä kävelyreitteja sekä
pyöräreittejä. Pitääkin laittaa korvan taakse seuraavaa kertaa varten,
jos vaikka e-bikella? Tai ehkä ei aivan näissä korkeuksissa.
 |
| Ihania lumihuippuisia vuoria |
 |
| Yläasema ja ihana näköala |
Kaunista. Kiitos Sveitsi. Oli mukava tavata pitkästä aikaa. Ensi vuonna nähdään.
