Ramsau am Dachstein, der Bergretter -sarjan kylä - osa 1: jäätiköllä

Koska minä tykkään vuorista rakastan vuoria, niin televisiosta katsomieni ohjelmien listalla ovat luonollisesti ohjelmat, joissa on kauniita vuorimaisemia ja tähän sarjaan kuuluu ehdottomasti ZDF/ORF:n sarja “Der Bergretter”). Sarja sijoittuu Ramsau am Dachstein -nimisen kylään Itävallassa. Aikani näitä sarjan vuorimaisemia katseltua oli jo sisäinen pakko lähteä käymään paikkakunnalla, joten heinäkuinen lauantaipäivä vei meidät Itävallan Steiermark:in osavaltioon.

Meillä oli hotellissamme mukava huone ja mukava näköala Dachsteinin vuoristoon.

Hotellimme

Oikein mukava huoneemme

Huoneestamme mukavat maisemat Dachsteinille päin.

Joka ikinen ilta maisema muuttui tällaiseksi:

Eli joka ikinen ilta satoi, mutta päivällä oli hyvä sää vaelluksille ja maastopyöräilylle. Aivan loistava paikka eikö totta 😄.

Ramsauhunhan ei voi mennä käymättä Dachsteinin jäätiköllä eli 1700 m:n korkaudelta  mennään gondolilla ja vaikka sen katolla!

2700 metrin korkeuteen ikuiselle (toivottavasti) jäätikölle.

Jäätiköllä

Mukava riippusilta. Sopiva minullekin korkeanpaikankammoiselle.

"Treppe ins Nichts"

Niin, "Treppe ins Nichts" eli "portaat ei-minnekkään" oli jo minulle liikaa. HansGiorgio kävi rennosti valokuvattavana, mutta minulla meni pupu pöksyyn. Vieläkin puistattaa.

Tälle majalle kävelee hyvin merkittyä ja turvallista reittiä yläasemalta 45 min.

Seethalerhütte 2740m

Tässä näkyy tampattu polku, joka vei mökille

Jäätiköllä pystyy laskettelemaan ja lautailemaan myös kesäisin, kuten allaoleva kuva näyttää. Heinäkuussa lumi oli jo jonkin verran sulanut, mutta varsinkin lautailijoita oli rinteessä paljon. Joku epäonninen oli kaatunut ja häntä tultiin noutamaan helikopterilla pois. (Muuten, tuosta helikopterilla kuljetuksesta. Yksi minuutti maksaa kuulema noin 40-60 euroa, joten kuljetuksesta tulee helposti mukava lasku eli muista vakuutus tai esim. liity Alpenvereiniin).

 Maisemat olivat ylhäältä mukavat molempiin suuntiin.

Oberösterreichin suuntaan

Schladmingin suuntaan

Tuolla me kävimme. Ylhäällä jäätiköllä kävalemässä ja tuon riippusillankin ylitin pariin otteeseen korkeanpaikankammostani huolimatta tai juuri sen takia. Ihana päivä, joka päättyi sitten kuten moni muukin päivä samalla tavalla vesisateeseen.

Tässä vähän todistetta television sääennustuksesta:

Oberjoch (1156m) - Iseler (1876m) ~700 korkeusmetriä

Tässä oli oikein mahtava vaellus. Tykkäsin todella paljon. Tänne seudulle tulemme ehdottomasti uudelleen ja paremmalla ajalla. Eli tämä oikein mukava päiväretkemme alkoi Bad Hindelangiin kuuluvan Oberjochin kylän hissiasemalta (1156 metrin korkeudella merenpinnasta), josta helppo vaelluspolku vei meidät vajaa 400 metriä korkeammalle Iselerbahn:in yläasemalle.

Täältä olikin enää 50 minuutin nousu Iselerin huipulle. Kiemurteleva ja osittain aika jyrkkäkin polku vei meidät vihdoin huipulle.

Reittejä on täälläkin moneen suuntaan.

Perillä ollessamme huomasimme, että huipulle johtaa myös kovinkin suosittu kiipeilyreitti ja mm. tämän takia huipulla oli tungosta.

Siinä noustaan ylöspäin.

Huipulta oli oikein upeat näköalat Tannheimertal:in ja Allgäu:n vuorenhuipuille sekä Zugspitzen suuntaan. Kaunista. Täällä(kin) sielu lepää. Ihana Baijeri! Ja täältä näkyy vielä ihanampi Itävalta :-)

Alaspäin tullessamme kävelimme polviani säästääksemme Iselerin huipulta vain Iselerbahn:in yläasemalle ja menimme lopun matkan alas mukavasti hiihtohissillä ja nautimme edelleen upeista maisemista.

Alas päästyämme vatsan kurina muistutti meitä, että olisi aika löytää vatsan täytettä ja kenkien vaihdon jälkeen suuntasimme läheiselle Moorhüttelle, jossa ruoka oli todella maukasta ja vielä oikein kauniisti aseteltuna lautaselle. "Mahlzeit!"

Masut täysinä taapersimme autollemme ja jälleen kerran mukavan vaelluksen jälkeen ajoimme onnellisena kotiin. Se on suuri nautinto, kun näkee "neverlost:ista" ajan, jossa sitten todellakin on kotona ja vielä ILMAN minkään valtakunnan RUUHKAa. Ihnanaa!!

Vappuaaton ilta Wienissä

Kyllä voi jätteenpolttolaitoskin voi olla taidetta

Vapun viettomme oli aikalailla tradionaalinen eli erittäin rauhallinen. Tällä kertaa aloitimme sen matkustamalla U4:llä Spittelauhun ja kävelemällä tuossa ylhäällä olevan hienon Hundertwasserin voimalaitoksen vieritse bussipysäkille, joka vai meidät heurigeniin Neustift am Waldeen.

Heurigenissa illallisella auringon jo laskettua

Jo silloin kaupungissa asuessa meillä oli tapana käydä heurigenissa tällä alueella, sillä turistit menevät yleensä Grinzingiin, koska sinne pääsee helpommin ja nopeammin. Meille käveli täältä illan lopuksi kotiin, joten se oli muutenkin sopiva kohde.

Rauhallista oli Grabenilla

Kaupungin keskustassa ei näkynyt tuleva vappu mitenkään ja se oli meistä hyvä, sillä vappu on meille vain yksi ylimääräinen vapaapäivä.

Makkarakioskilla

Päätimme julistaa vapunaattoa vielä menemällä makkarakioskin kautta hotellille. Yksi olut ja käsekreiner siinä sitten jaettiin. Keskellä yötä kaupungin keskustassa makkarakioskilla. Vappuna. Eipä mokoma tulisi ikinä Suomessa mieleen.

Käsekreiner ja olut

Wien - rakas, ihana, maailman kaunein kaupunki

Kuten edellisessä raaputuksessani mainitsin, niin tähän ihanaan kaupunkiin matkamme vie aina uudestaan ja uudestaan. Wienistä poismuuton jälkeen olemme vierailleet kaupungissa 1-2 kertaa vuodessa. Olemme aina ajaneet tutulla ratikalla vanhoille kotikonnuille. Käyneet katsomassa vanhaa kotia ja ihanaa puistoa sekä kierrelleet muutenkin tutut paikat, sillä kaupunki muuttuu koko ajan.

Motel One - tuolla ylimmässä kerroksessa yövyimme

Viimeksi nyt huhti-toukokuulla Itävallan rautatieyhtiön Railjet kuljetti meidät Münchenistä Wieniin. Saksassa asuessa olemme menneet Wieniin aina junalla, koska se on kaikkein helpoin ja rentouttavin tapa ja perillä emme autoa muutenkaan tarvitse ja nyttemmin lähes aina käyttämämme Motel One -hotelli on aivan Wienin uuden päärautatieaseman vieressä. Hotellia ja tuota ketjua voimme vain suositella mikäli tarvitset edullisempaa ja nykyaikaisempaa majoitusta.

Sisään tsekatessamme pyysimme, että josko saisimme huoneen ylemmistä kerroksista. Tähän vastaanotovirkailija sanoi, että huoneemme on 17. keroksessa ja ylemmäksi ei pääse. Ihanaa! Huoneesta olikin oikein mukavat näköalat.

Kiva hotellihuone ja näköala

Ihanaa kaupunkiani huoneemme ikkunasta nähtynä.

Vaikka näkymät hotellihuoneesta ovat noinkin hienot, niin ei maailman kauneimmassa kaupungissa hotellihuoneesen jäädä, vaan lähdetään kulkemaan ja ihastelmaan.

Naschmarktilla näkyi houkuttelevasti laitettuja myyntitiskejä

Linke Wienzeilella on kauniita Otto Wagnerin taloja

Kärtnerstrassella muiden turistien seassa

Michaelerplatzilla

Hofburgin kaunista julkisivua

Burgtheater

Ja, ja, koska Wienissä ollaan niin silloin tie vie, aina jossakin vaiheessa, kahvilaan maistelemaan kakkuja. Joo, me ei päästä laihtumaan, vaikka kuinka käveltäis, mutta kyllä makunautinnot kuuluvat matkoihin. Tällä kertaa päätimme käydä maistamassa Imperial Tortea Hotel Imperialissa*****.

Hotel Imperial, 5*

Imperial Torte ja HansGiorgion Grosser Brauner  -kahvi

Imperial Tortemme oli noin 3-4 cm suuntaansa oleva pala kakusta, jossa oli ohuen ohuita mantelikerroksia ja kai jonkin sorttista suklaa-voi-kreemiä ja jonka ympärillä oli marsipaania ja joka oli vielä päällystetty suklaalla.

Café Imperialin terassi

Kahvia, teetä ja kakunpalojamme nautimme Imperialin mukavalla terassilla tuona kauniina ja lämpimänä päivänä. Makea kakku oli pienenä palana sopivan kokoinen ja ihan hyvä, mutta ihan hyvä ei riitä toiseen kertaan. Kahvi-tee-kakku-hetkemme kevensi HansGiorgion kukkaroa noin 25 € eli siitä tuli toistaiseksi kallein kahvilakokemuksemme.

Luonnonhistoriallinen museo Maria-Theresien-aukiolla

Ihastuttavassa 7. kaupunginosassa

Museumsquartierilla

Meille uusi käyntikohde oli oikeustalon (Justizpalast) kahvila ja tänään vain maisemien takia. Samalla käynnillä saimme ihailla upeaa rakennusta sisältäkin päin. Rakennukseen mentäessä pitää muuten kävellä metallinpaljastimen läpi.

Yksityiskohta Justizpalastin (oikeuspalatsi) ulkosivulta

Oikeuspalatsin portaikkoa

Yksityiskohta portaikosta

Yksityiskohta palatsin sisältä

Oikauspalatsin kaunista käytävää

Justizpalastin yläkerrassa olevan kahvilan (https://justizcafe.at) terassilta voikin sitten ihailla maailman kauneinta kaupungia kattojen tasolta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Parlamenttitalo ja kaupungintalo

Maria Treu -kirkon tornit. Kirkkoa vastapäätä on muuten hyvä pizzeria.

Kaupungintalon ja Votiv-kirkon tornit

Koska meille Wieniin kuuluu, kuten jo on käynyt ilmi, myös herkuttelu, niin kaupungin ihailemisen jälkeen tai siinä välillä voi lepuuttaa jalkojaan ja ajaa U1:n päätepysäkille Oberlaahan ja käydä Kurkonditorei Oberlaassa virkistäytymässä kakun sekä kahvi- ja/tai teekupposen äärellä. Kyseessä on muuten oikein sivistynyt paikka, sillä teenjuojalle tuodaan oikein tiimalasi oikeaa teenhaudustusaikaa varten.

Nauttimassa Kurkonditorei Oberlaan kakuista

Kun on nälkä nälkä, niin silloin vie tiemme aika usein oikeaa napolilaista pizzaa tarjoavaan Pizzeria Rivaan 4. kaupunginosaan. Riva on meille Napolissa käynnin jälkeen ollut aikalailla must, sillä tuota oikeaa kunnon napolilaista pizzaa ei saa joka paikasta ja Napoliin ja sen alueelle on valitettavasti liian pitkä matka.

Pizzeria Riva

Niin ja sitten unohtamatta jäätelöä ja Reumannplatzilla (U1:n varrella) olevaa Tichyä, jonka jäätelöitä nautin muuten ensimmäistä kertaa jo vuonna 1989, kun kävin silloin Wienissä asunutta ystävääni tapaamassa. Varaudu lämpimänä päivänä jonottamaan, sillä paikka on edelleenkin todella suosittu.

Tichyn terassi

Eisknödel, täytetty jäätelöpallo. Neljää lajia maistoimme. Marille eli aprikoosi on parasta.

Oh ja voi! Tätä sepustusta voisi jatkaa vaikka miten. Kuvia kyllä riittäisi. Wien on vain minusta niin ihana ja ehdottomasti maailman kaunein kaupunki. Sinne palaa aina mielellään takaisin.

Näkemisiin vanha kotikaupunki! Bis bald!