21. syyskuuta 2017

En ollutkaan sokerista

Me vaellamme mielellämme ja tästä syystä vietämme suurimman osan lomistamme vuorilla. Vielä joitakin vuosia sitten meillä oli (valitettavasti) tapana valita vaelluskohteet sen mukaan, missä ei satanut, koska minut (tytöthän) on tehty sokerista... Kun sääennustus lupasi sadetta me vaihdoimme kokonaan paikkakuntaa tai sitten ajoimme sadetta pakoon isompaan kaupunkiin ja vietimme shoppailu- tai museopäivää. Meillä oli kaiken kaikkiaan todella hyvä tuuri säiden suhteen, kunnes tuli tuo kesä, jolloin satoi melkein jatkuvasti.

Harmaata pilvimassaa, vettä ja etanoita

Loman lähestyessä ja säätiedoituksia katsottua alkoi olla aivan selvää, että menimmepä melkein minne tahansa, niin vettä tulisi niskaan enemmän tai vähemmän. Huomasimme, että halumme päästä vuoriseuduille ja vaeltamaan oli selkeästi suurempi kuin kauhistuttava ajatus vaeltamisesta vesisateessa, joten meidän oli muutettava ajatuskaavaamme ja alettava etsiä jonkinsortin vaihtoehtoisia reittejä alempaa, joita voi mennä turvallisesti liukastumista pelkäämättä satella ja märällä. Huomasimme asiaa tutkiessamme vihdoin, että siis ihan oikeasti, laaksoissahan on aivan lostavat vaelluspolut ja -tiet sadepäiviä varten. Kun on kuvitellut olevansa sokerista, niin eipä mokoma ollut edes käynyt mielessä.

Mieleemme on taottu, että kunnon, oikeita, vuoripolkuja mentäessä sateella tai märällä on olemassa suuri liukastumisen ja siten onnettomuuden ja jopa kuolemankin vaara ja varsinkin, jos satuu vielä ukkostamaan. On sekin valitettavasti koettu, kun säätiedotteista huolimatta ukkoskuuro yllätti kesken matkan. Siinä vähän orpona toivottiin ettei se aivan päälle tulisi, kun piilopaikkaa ei oikein ollut näkyvissä.
Ei näytä kivalta tuo pilvi
Nyt meille on, tuon sateisen kesän jälkeen, selvää, että vaeltaa voi myös vesisateella. Sanotaanhan, että “ei ole huonoa säätä, on vain huonot varusteet”. Meillä on nykyään jo hyvät sadevarusteet, mutta kun vettä tulee paljon, niin jossakin vaiheessa se vesi alkaa niistäkin tihkua läpi ja olo muuttuu loppujen lopuksi aika nihkeäksi. Toisinaan, kun on lisäksi vielä lämmintä, niin silloin hikoiluttaa sadevaatteen alla ja taas on nihkeä olo. Joskus tuli mieleen, että pitäisikö mennä ilman sadevarusteita, kun kuitenkin on tuloksena enemmän tai vähemmän nihkeänkostea/märkä olo. Tai vaikka sitten...
näin sateenvarjon kanssa.
Kenkiinkin saattaa päästä mennä vettä ja siinä tulee sitten mieleen lapsuuden hyppelyt vesirapakossa märissä kumppareissa, kun joka askeleella kuuluu lits-läts. Nyt se ei nii-in kivaa kuitenkaan pidemmän päälle ollut. Eka päivä vielä meni, mutta muut ei ja koska vaelluskengät eivät valitettavasti kuivu kovin nopeasti, niin vanhat hyvinpalvelleet vaelluskenkäni menivät valitettavasti tuon reissun jälkeen vaihtoon.

Täällä ihanassa sademetsässä ne kengät kastuivat

Siis nämä rakkaat, hyvinpalvelleet, vain 15-v vaelluskengät
Sateella, sumussa tai kun pilvet muuten vain roikkuvat matalalla on maagista ja välillä vähän pelottavaakin kulkea seudulla, jota ei tunne ja jossa ei aina edes kunnolla näe mitään. Välillä näkee eteensä vain jokusen kymmenen metriä ja sivulle katsoessakin vastassa on harmaa pilviseinä eikä ole aavistustakaan mitä ympärillä on. Kuten näissä paikoissa, joita meidän pitää joskus mennä paremmalla aurinkoisemmalla ilmalla katsomaan. Millaisessa maisemassa tuolloin päivävaelluksemme teimme, kun siellä näytti tältä.
Pudotus? Jyrkkäkin?

Eibseeblick - näkymä järvelle?
Nyt jälkeenpäin olemme olleet hyvin, todella ja erittäin tyytyväisiä tuohon muutama vuosi sitten tehtyyn erittäin rohkeaan päätökseemme alkaa vaeltamaan myös huonolla ilmalla vesisateella. Kuten eräänä viikonloppuna, jolloin olimme jälleen kerran alpeilla ja sateisesta sunnuntaivaelluksestamme tuli yllättäen viiden alppisalamanterin kierros. Huikeaa! Ilman vesisadetta ja kosteutta emme olisi noita harvinaisia mustia liskoja varmaan ikinä nähneet, sillä ne ovat normaalisti yöliikkujia ja vain kun kosteutta on tarpeeksi ne tulevat koloistaan myös päiväaikaan ulos.

Alppisalamanteri. Kiitos, että sinäkin tulit näyttäytymään.