Matkalla kotiseudulla Korpi-Kainuussa

Halpojen lentojen turvin lensimme Helsingistä Finskin/Norran siivin Kajaaniin ja säästimme näin monta moninaista matkatuntia.

Pitkään aikaan en ole näin pienellä koneella lentänyt, mutta hyvin lento meni.

Kainuussa pyörimme akselilla Kajaani-Paltamo-Sotkamo/Vuokatti. Oli jo tuskallisen monta vuotta kulunut viimeisestä vierailustamme kotiseuduillani.

Ihanan rauhallista

Tämmöisellä pelillä olimme matkalla tällä kertaa. Mukava kaveri, mutta kun se söi dieseliä ja syyti ilmaan ihmisille haitallisiatyppioksideja, mutta toisaalta oli ympäristöystävällinen vähäisen CO2-päästönsä takia. Joo. Tämmöistä on täällä Saksassa oppinut.

Matkakaverimme

Kajaani tervehti meitä lämpimällä, puolipilvisellä säällä. Välillä saimme pieniä sadekuroja niskaamme.

Kaunista jokimaisemaa vanhalle sillalle ja raunioille päin

Koivukosken voimalaitos

Kauniilla joen rannalla kävellessämme huomasimme ensimmäistä kertaa, että täällä on asunut yksi Suomen menestyneimpiä olympiaurheilijoita: Heikki Savolainen, joka viisissä olympialaisista saalisti yhdeksän mitalia. Ensimmäinen mitali 21-vuotiaana ja viimeinen 45-vuotiaana. Hatunnoston arvoinen suoritus!

Voimistelija Heikki Savolaisen muistomerkki

Tukkasotkatkin nauttivat mukavasta kesäpäivästä

Muutama viikko ennen lähtöämme Suomen uutisia lukenut mieheni huusi, että "Pekka Heikkinen on tulessa". Mitä? Eikä? Totta se oli. Meidän piti muuttaa suunnitelmiamme kahvittelusta, kun Kajaanin suosikkileipomomme oli tulipalon jälkeen remontissa ja kahvilakaan ei luonnollisesti ollut auki. Kyllä harmitti! Missä ne kahvit/teet nyt nautitaan?

Remontissa olleen leipomon surullisen kohtaamisen jälkeen kävelimme torille ja sieltä löysimme kesäkahvilan, jossa nautimme kupilliset kuumaa ja herkulliset munkkirinkilät auringon lämmittäessä ja hymy alkoi palailla huulillemme.

Sitten kun myöhemmin vielä löysimme ihanan Tsaikka-tiehuoneen, niin emme enää kovin paljon Pekka Heikkisen leipomon ja kahvilan puuttumista valitelleet. Paitsi, että se puu-uunileipä jäi tällä kertaa saamatta.

Kahvila Murunen Kauppakadulla tuli myös testattua. (Ei me kaikissa näissä kaffiloissa samana päivänä käyty.) Murunen on tuttu myös monelle Sotkamon kävijälle, sillä se oli siellä ennen. Nyt samassa paikassa Sotkamossa on Makea-kahvila, josta lisää vähän myöhemmin.

Paltamon mummola on luonnollisesti vieläkin aina käyntilistalla, vaikka mummo ja ukki ovat jo kauan sitten ollet siltä pois.

Västäräkki oli löytänyt herkkuja

Vanha pirtti, ensimmäinen tontille rakennettu talo, on enää varastokäytössä.

Tässä me saimme keinua ja nauttia mukavasta kesäpäivästä setäni kanssa.

Päivä oli pilvetön ja iso korppi lenteli taivaalla.

Jotain uuttakin matkaan sisältyi. Mitä fasaanirouva ja poikaset (kuva alla) tekevät Kainuussa? Miksi mustarastas laulaa täällä? Mitä meriharakka tekee rannalla? Näitä ei minun näillä leveysasteilla elellessä vielä ollut ja en olisi edes mokomia silloin tunnistanut. Näin se ilmastonlämpeneminen vaikuttaa.

En menannut uskoa silmiäni, kun huomasin fasaanirouvan poikasinen ruohikossa.

Vuokatti/Sotkamo

Toiveissamme oli, että jos Jymyllä olisi pesäpallo-ottelu, niin olisimme meneet pitkän ajan jälkeen nauttimaan Sotkamon kentän tunnelmasta, mutta päivällä missattiin. No, sitten seuraavalla kerralla tarkastetaan ottelu-aikataulu ennakkoon.

Ihanaa kangasmetsää

Hiljainen erämaajärvi

Kukas se siellä kurkistaa? Luulimme ensin, että hän ei ole elävä, mutta olihan se. Silmän liike paljasti. Muuten linnunpoikanen oli aivan liikkumatta.

Ruokaa odottamassa

Sotkamon torin laidalla on hyvä kahvila - Makea -nimeltään. Meistä on näköjään tullut kaffiloissa käviöitä ja mielellämme käymme pieniin, ei-ketjukahviloihin rahamme jättämässä.

Mukava nykyaikinen sisustus ja seinällä olevat Juhani Palmun työt olivat myynnissä. Väreistä tykkään, mutta muuten eivät minua nuo ladot miellytä. Enkä toista tuhatta mokomista maksaisi.

Tuona sateisena aamuna kahvila täyttyi aika pian sinne tultuamme. Yksin emme siellä herkuista todellakaan nauttineet, vaikka kuvass ei ketään näykään.

Nam! Pieni mustikkaleivos ja kotitekoisia munkkeja

Vuokatinvaaralla on myös aina mukava käydä ihailemassa kauniita järvimaisemia. Aina ne vain jaksavat sykähdyttää, vaikka näitä maisemia on peinestä pitäen nähnyt. Oliskohan näilläkin maisemilla vaikutuksensa vuorirakkauteeni.