Matkalla sinne missä Kanslerimmekin viettää vaelluslomansa

Meillähän on ollut jo vuosia tapana pitää kesälomaa syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa ja silloin suuntamme on yleensä ollut Alppien eteläpuoli, jossa kokemuksemme mukaan on takuuvarmasti aika usein mukava sää.

Tämä matkamme alkoi lauantai-aamuna vesisateessa pilvien roikkuessa alhaalla.

Jossain päin Allgäuta

Neuschwansteinin linna lähellä Füsseniä

Matkamme eteni alussa mukavasti, mutta Füsseniä lähestyttäessä alkoi “neverlost”-systeemimme näyttää ajoreitiämme punaisena eli ruuhkaa olisi tiedossa. Eteläänpäin oli siis muitakin matkalla kuin me. Itävallan puolelle päästyämme päätimme, että emme aja normaalireittiä eli Fernpassin kutta vaan kurvaamme Reutten luona tielle numero 198 ja ajamme sitten Elmenin jälkeen Bschlaber Landstrassen kautta Imstiin. Matka pitenisi kilometrillisesti, mutta saisimme ajaa eikä tarvitsisi tökkiä Fernpassin ruuhkassa. Tämä oli meistä hyvä idea.

Itävallan puolella laitoimme radion päälle (OE3 tai Radio Tirol) ja sieltä liikennetiedotteita kuunnellesssa kuulimme, mm. että Silvretta Hochalpenstrassella pitää olla jo lumiketjut käyössä. HansGiorgion ajaessa katselin aikani kuluksi ajoreittiämme kartasta ja huomasin että tuolla Imstiin menevällä maantiellä olisi korkein kohta noin 1900 metrissä ja kysäisin HansGiorgiolta, että miten korkealla se Silvrettan tien korkein kohta on. "Noin 2000 metriä", oli vastaus. OK, Hm, tuota, meillä on edessä sola, jossa korkeutta on 1900 metriä.

Käännyimme B. Landstrasselle, joka oli mukava tie ajaa, mutta auton näyttämä lämpötila laski koko ajan ja vesisade muuttui rännäksi ja alkoi lopulta kiinnittyä ajorataan.Niin ja kesällä autossa oli luonnollisesti kesärenkaat!

HansGiorgio tuumasi, että kyllä tästä selvitään, kunhan vain noi edellä ajavat eivät pysähdy tänne ylämäkeen. Siinäpä sitten jännitettiin ja edettiin letkassa etananvauhtia.

Vastaamme tuli autojen lisäksi moottoripyöriä ja yksi pyöräilijäkin. Hulluja!!! Mitähän on päässä liikkunut kun tien valitsivat.

Pass:ille tai mikä tämä suomeksi oikein onkaan, eli korkeimpaan kohtaan päästyttyä oli pakko pysähtyä pyyhkimään tuskanhikeä, kun siinä tiesi, että alas päin pääsee aina jotenkin.

Lämpötila autonmittarin mukaan +0.5C. Huh!

Käytännössä heti alaspäin jatkettuamme rännän tulo loppui ja satoi vain vettä, joka sekin loppui jossakin vaiheessa. Siinä samalla valkeni, miksi ne monet moottoripyörät olivat lähteneet ajamaan tuota reittiä. Eiväthän he voineet tietää, että nyppylän toisella puolella olisi vastassa lumisade ja luminen tie.

Loppumatka meni mukavasti puolipilvisessä ja hieman sateisessa säässä Reschenpassin kautta ajaessa. Ihana päästä Etelä-Tiroliin.

Reschenpass ja patojärveen jääneen kylän kirkon torni autonikkunasta nähtynä

Bella Italia!

FC Bayern Erlebniswelt

Meillä oli kaksi vapaalippua FC Bayernin Erlebniswelt:iin (https://fcbayern.com/erlebniswelt/en). Me emme ole FC Bayern:in faneja, mutta kun oli ne "ilmaiset liput" ja erittäin sateinen viikonloppu, niin käytiin museo katsomassa ja ihan mielenkiintoinen se oli. Varmaan fanille, kuten ystävälleni Johannalle, tämä olisi aikalailla napakymppi. Museo löytyy samalta jalkapallostadionilta, missä FC Bayern pelinsä pelaa.

Leikkaus areenasta

Museossa on monenlaista nähtävää ja museo oli yllättävän iso.

Tarinaa seuran historiasta:

Peliasu on muttunut aikojen kuluessa

Thomas Müller Guinessin ennätysten kirjaan

 

Tappioista:

Vuonna 2012 tappio Champions Liigassa omalla kotikentällä

Voitoista:

Mestareiden liigan voitto 2013

Vuosi 2013 oli historiallinen vuosi seuran historiassa

Vuosi 2013 oli historiallinne voittojen vuosi seuran historiassa: Saksan mestaruus, Mestareiden Liigan voitto, Saksan DFB-pokaalin voitto, UEFAn Super cupin voito ja FIFAn sarjajoukkueiden maailmanmestaruus.

Bundesliigan voittopokaaleja riittää

Viimeisin Bndesliigan mestaruus 2017

Pelaajien ja valmentajien esittelyjä:

Tämän hetkisiä pelaajia: Robert Lewandowski, Thomas Müller, Arjen Robben, Kingsley Coman, Frank Ribery

Valmennusporrasta, kolmas oikealta päävamentaja Jupp Heynckes ja ykkösmaalivahti Manuel Neuer

Olisinpa elänyt elämäni tietämättä, että Jupp Heynckes on kansalaisuudeltaan saksalainen eikä hollantilainen.

Yksityiskohtaisempia pelaajaesittelyjä

Vierasjoukkueiden antamia lahjoja oli vaikka minkälaisia:

   

Meiltäkin, ei-faneilta meni tuolla parisen tuntia. Ihan kiva käydä, kun oli ne "ilmaiset liput". Siitä kiitos allaolevalle autovalmistajalle :-)

Muuten: "Mia san mia" on baijerinmuretta ja tarkoittaa suoraan käännettynä "me olemme me", mutta joka tarkoittaa "me olemme keitä me olemme". Tämä on näkyvissä mm. kannattajien kaulaliinoissa ja pelipaidan selkämyksessä.

Perth, Western Australia (WA) - osa 2

Olimme jo ensimmäisen vuorokauden aikana hurmaantuneet Perth:istä.

Toinen Perthin päivämme alkoi samanlaisesti kuin ensimmäinenkin: ikkunasta sään katsominen (aurinkoista), alas aamupalalle ja kaupungille. Nyt tiesimme jo vähän mitä odottaa ja miten paikasta toiseen pääsee. Toisen päivämme ohjelmassa oli King's Park -puisto ja samalla alueella oleva kasvitieteellinen puutarha, joten matkaan jo edelliseltä päivältä tutulla CAT-bussilla.

Matkalla Kings's Park:iin

 

Aivan ihania paikkoja kulkea ja ihastella keväistä kukkaloistoa.

Kangaroo paw

Sturt's Desert Pea - floral emblem of South Australia

Red and Green kangaroo Paw

Bottlebrush

Linnuista kiinnostuneina oletimme näkevämme puistossa paljon erilaisia lintuja, mutta tässä asiassa jouduimme kyllä pettymään. Tarkkailujemme perusteella ilmeisesti syynä muiden lintujen vähyyteen olivat wattlebird-linnut (kuva alla), jotka vaikuttivat hyvin agressiivisilta muita lintuja kohtaan ja...

... ajoipa niistä yksi pois tämänkin ihailemamme papukaijan.

Galah

"Ystävämme" lentävä-hollantilainen eli New Holland Honey Eater tuli SA:n road tripillämme hyvin tutuksi

Kävimme myös kävelemässä puiden latvojen tasolla olevalla kävelyreitillä (tree-top-walk), jossa kävi tänä lämpimänä (30C) iltapäivänä miellyttävän vilvoittava "Femantle Doctor":iksi kutsuttu tuuli.

Kasvitieteellisessä puistossa oli oma alueensa jokaiselle Australian seudulle.

Kävellessämme tuli tällainen kaveri vastaamme ja kuten arvata saattaa HansGiorgio oli aivan "täpinöissään". Pojat ne tykkäävät kaikesta, hm, ei niin kamalan söpöstä. Tai aika hellyttävähän tämä oli kyllä lopulta, kun näitä näki reissullamme enemmän tai vähemmän, halusi tai ei. Eikä se meille mitään olisi tehnytkään, pikkuinen.

Toisin kuin nämä, joista varoiteltiin. Siis, vain jos joutuvat yllätetyiksi. Muuten eivät käy kimppuun vaan menevät karkuun.

Ihanan puistokierroksen jälkeen palasimme bussilla keskustaan ja hotellille, jossa huomasimme postilaatikon joulupukille menevää postia varten. Kävimme laatikon katsastamassa ja huomasimme, että eipä siellä näköjään ollut tiedossa, missä joulupukki oikeasti asuu ja siten lapsiparkojen kirjeet eivät koskaan mene perille sille oikealle joulupukille.

Hotellilla oli edessä vielä pienehköä pakkaamista huomisen aikaisen (seitsemän tunnin aikaero) heräämisemme takia. Aamulla 7.30 tulisivat ystävämme hakemaan meitä hotelliltamme ja Western Australian road trip:imme alkaisi. Saakohan tässä edes nukuttua?

Tienaako miehesi tarpeeksi elättääkseen teidät?

Olin suomalaisten naisten tilaisuudessa ja olin uutena esitellyt itseni ja kertonut, että olen kotona ja mieheni on töissä. Jossakin vaiheessa vieressäni istuva rouva kääntyi puoleeni ja sanoi hiljaisella äänellä: “Tienaako miehesi tarpeeksi elättääkseen teidät?”

Minulla löi aikani tyhjää ja mietin, että kuulinko oikein ja vastasin sitten: “Kyllä.”

Vastaukseni saatuaan rouva kääntyi takaisin tuttavansa puoleen ja jatkoi keskustelua hänen kanssaan.

Myöhemmin mietin syytä kysymykseen ja harmittelin, että en kysynyt miksi hän sinä kyseli. Pelkäsiköhän, että olemme tulleet tänne elämään sosiaaliturvalla? Jotenkin olisin ymmärtänyt, jos tuon olisi minulle esittänyt saksalainen tai hetkinen, niinhän sen esittikin suomitaustainen rouvahan oli saksankansalainen.

Tiedän lisäkseni yhden ulkomaalaisen, jolle on sama kysymys esitetty ja hänkin kertoi kummastelleensa kysymystä.

Onkohan tuollainen kysymys hyvinkin normaali? Olisipa mukava tietää.

Perth, Western Australia (WA) - osa 1

Perth:iä King's Park:ista nähtynä

Lentomme oli hieman myöhässä Dubain kentällä olleen tungoksen vuoksi, joten laskeuduimme Perth:iin noin 18.30. Aurinko oli jo laskemassa, kun ajoimme Emiratesilta hankkimallamme ilmaisella lippuun kuuluvalla kyydillämme kohti Perthin keskustassa olevaa hotelliamme. Matkalla ihmettelimme lähes tyhjyyttään ammottavia teitä ja katuja. Vain muutaman auton näimme koko matkalla. Toisaalta olihan nyt sunnuntai-ilta, mutta kun kyseessä on Australian neljänneksi suurin kaupunki yli 2 miljoonalla asukkaallaan, niin?! Missä kaikki olivat? Kuskimme kertoman mukaan keskustassa ei asuta. Keskustassa on lähinnä vain toimistoja, kauppoja ja hotelleja.

Hotelliimme Holiday Inn Perth City Center olimme oikein tyytyväisiä

Hotelliin kirjauduttuamme ja huoneemme tarkastettuamme alkoi tuntua siltä, että jotakin pientä voisi vielä syödä ennen nukkumaan menoa, vaikka koneessa olimme sulloneet ruokaa vatsaamme koko rahan edestä. Hotellin ravintola olisi ollut auki, mutta koska halusimme jaloitella, lähdimme kävelemään ja katsomaan olisiko mikään muu paikka auki. Autiota oli ja oli kylmäkin. (Minun kokemukseni mukaan Australiassa on lähes aina kylmä! Niin, ja sataa!) 

Kello oli alkoi lähestyä puoli kymmentä illalla kunnes huomasimme, että hampurilaispaikassa, “Hungry Jack's”, oli asiakkaita eli se olisi vielä auki. Hampurilainen mieheen/naiseen ja juoma olisi riittävä viemään meidät yön yli, ettei tarvitsisi keskellä yötä herätä nälän kurniessa vatsassa. Hampurilaisravintolan tarjontaa katsoessa alkoi tuntua siltä, että olemme itse asiassa “Burger King”issä, jolla on kumma nimi. Tämä piti paikkaansa. Australiassa “Burger King” on nimeltään “Hungry Jack's”, koska joku kaveri oli näppäränä hankkinut oikeudet alkuperäiseen nimeen Australiassa ja eikä kai sitten tuosta oikeudesta tarjottu määrä rahaa ollut riittävä.

Hotellihuoneemme oli iso ja sänky oli mukavan pehmeä, joten me nukuimme hyvin siihen asti, kunnes joku alkoi viereisessä huoneessä huutaa bisneksiään puhelimeen. Sillä melulla olisi kuulunut toiseen päähän ilman puhelintakin. Jossakin vaiheessa huuto onneksi loppui (herra varmaan lähti aamiaiselle) ja jatkoimme vielä uniamme, sillä oli meille vielä liian aikaista herätä.

Ensimmäisenä aamuna näkymä huoneemme ikkunasta - aurinko paistaa 💓

Hotellin kattavan aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan miltä maanantainen kaupunki näyttäisi. Jo aamupalapöydästämme näimme, että kadulla oli elämää. Meillä olisi Perthille nyt aikaa vain kaksi päivää ennen WA:n road trip:imme alkua. Päivä näytti mukavalta, kun heti aamusta oli jo mukavat 25C ja mainitsinko jo, aurinko paistoi. 

Hay Street Mall

Viehättävä englantilaistyyppinen London Court -kauppakuja Hay Streetin ja Georges Terracen välissä

 Kävelimme aamupäivällä keskustassa, katselimme ja ihmettelimme. Menimme kävelykeskustasta (the Mall) Supreme Court Gardens -puiston kautta Swan-joen rantaan Elizabeth Quay:lle. Täältä lähtee monia jokiristeilyaluksia eri suuntiin ja Rottnest-saarellekin. Me käyttäisimme satamaa road trip:imme jälkeen ja menisimme sitten jokilaivalla Fremantleen, mutta eipä mennä asioissa edelle.

Supreme Court

Kaupunkia Elizabeth Quay:ltä nähtynä

Hotellin concierge oli kertonut tullessamme, että keskustan alueella kulkevat linja-autolinjat ovat ilmaisia (http://www.transperth.wa.gov.au/Tickets-Fares/Free-Travel/Transit-Zones). Kaupunkia kiertäessämme me käytimme CAT-linjoja, joita on neljä eri väreillä merkittyä ympyrälinjaa. Näin säästimme hieman jalkojamme, sillä kaupunkinmatkalla tulee käveltyä kevyesti parikymmentä kilometriä.

CAT (Central Area Transit)

Nappasimmekin satamasta sinisen CAT-bussin ja ajelimme Northbridgen alueelle syömään. Pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen lounaspaikaksemme valikoitui malesialainen ravintola. Aavistelimme ravintolan olevan hyvä, sillä lähes kaikki asiakkaat olivat aasialaisen näköisiä. Emmekä joutuneet pettymään tarjontaan. Hyvää oli. Lounaan jälkeen päätimme kävellä keltaisen CAT-linjan pysäkille ja mennä siitä kohti Queens Gardens:ia. Matkalla poikkesimme vielä katsastamaan katolisen St Mary's Cathedral kirkon, joka oli upea sekoitus vanhaa ja uutta.

St. Mary's Cathedral ulkoa

St. Mary's Cathedral sisältä

Queens Gardensissa olikin mukava viettää loppuiltapäivää auringon jo alkaessa laskea ja erilaisia lintuja seuratessa kunnes alkoi olla niin kylmä, että oli suunnattava kohti punaisen CAT-linjan pysäkkiä ja mennä hotellille hakemaan pitkähihaista päälle.

Queen's Gardens

Australian Wood Duck -äiti poikasineen

Black Swan perhe

Queen's Gardensissa ilmainen WC -  erittäin sivistynyttä - ja upeat ovet.

Rainbow Lorikeet, Willy Wagtail, Australian Raven (rääkii kuin pikkulapsi), Red Wattlebird, Laughing Turtle-Dove,
 Australian "Western" Magpie

Kukkia Queen's Gardens:issa. Oikealla alhaalla Kangaroo Paw -kasvi. Muiden nimiä en muista.

Voi Perth, mitä teit! Hurmasit meidät. Suurkaupunki, jossa on pikkukaupungin tunnelma. Juuri sitä rentoutta, jota Australiassa olettaa olevan.