Perth, Western Australia (WA) - osa 2

Olimme jo ensimmäisen vuorokauden aikana hurmaantuneet Perth:istä.

Toinen Perthin päivämme alkoi samanlaisesti kuin ensimmäinenkin: ikkunasta sään katsominen (aurinkoista), alas aamupalalle ja kaupungille. Nyt tiesimme jo vähän mitä odottaa ja miten paikasta toiseen pääsee. Toisen päivämme ohjelmassa oli King's Park -puisto ja samalla alueella oleva kasvitieteellinen puutarha, joten matkaan jo edelliseltä päivältä tutulla CAT-bussilla.

Matkalla Kings's Park:iin

 

Aivan ihania paikkoja kulkea ja ihastella keväistä kukkaloistoa.

Kangaroo paw

Sturt's Desert Pea - floral emblem of South Australia

Red and Green kangaroo Paw

Bottlebrush

Linnuista kiinnostuneina oletimme näkevämme puistossa paljon erilaisia lintuja, mutta tässä asiassa jouduimme kyllä pettymään. Tarkkailujemme perusteella ilmeisesti syynä muiden lintujen vähyyteen olivat wattlebird-linnut (kuva alla), jotka vaikuttivat hyvin agressiivisilta muita lintuja kohtaan ja...

... ajoipa niistä yksi pois tämänkin ihailemamme papukaijan.

Galah

"Ystävämme" lentävä-hollantilainen eli New Holland Honey Eater tuli SA:n road tripillämme hyvin tutuksi

Kävimme myös kävelemässä puiden latvojen tasolla olevalla kävelyreitillä (tree-top-walk), jossa kävi tänä lämpimänä (30C) iltapäivänä miellyttävän vilvoittava "Femantle Doctor":iksi kutsuttu tuuli.

Kasvitieteellisessä puistossa oli oma alueensa jokaiselle Australian seudulle.

Kävellessämme tuli tällainen kaveri vastaamme ja kuten arvata saattaa HansGiorgio oli aivan "täpinöissään". Pojat ne tykkäävät kaikesta, hm, ei niin kamalan söpöstä. Tai aika hellyttävähän tämä oli kyllä lopulta, kun näitä näki reissullamme enemmän tai vähemmän, halusi tai ei. Eikä se meille mitään olisi tehnytkään, pikkuinen.

Toisin kuin nämä, joista varoiteltiin. Siis, vain jos joutuvat yllätetyiksi. Muuten eivät käy kimppuun vaan menevät karkuun.

Ihanan puistokierroksen jälkeen palasimme bussilla keskustaan ja hotellille, jossa huomasimme postilaatikon joulupukille menevää postia varten. Kävimme laatikon katsastamassa ja huomasimme, että eipä siellä näköjään ollut tiedossa, missä joulupukki oikeasti asuu ja siten lapsiparkojen kirjeet eivät koskaan mene perille sille oikealle joulupukille.

Hotellilla oli edessä vielä pienehköä pakkaamista huomisen aikaisen (seitsemän tunnin aikaero) heräämisemme takia. Aamulla 7.30 tulisivat ystävämme hakemaan meitä hotelliltamme ja Western Australian road trip:imme alkaisi. Saakohan tässä edes nukuttua?

Tienaako miehesi tarpeeksi elättääkseen teidät?

Olin suomalaisten naisten tilaisuudessa ja olin uutena esitellyt itseni ja kertonut, että olen kotona ja mieheni on töissä. Jossakin vaiheessa vieressäni istuva rouva kääntyi puoleeni ja sanoi hiljaisella äänellä: “Tienaako miehesi tarpeeksi elättääkseen teidät?”

Minulla löi aikani tyhjää ja mietin, että kuulinko oikein ja vastasin sitten: “Kyllä.”

Vastaukseni saatuaan rouva kääntyi takaisin tuttavansa puoleen ja jatkoi keskustelua hänen kanssaan.

Myöhemmin mietin syytä kysymykseen ja harmittelin, että en kysynyt miksi hän sinä kyseli. Pelkäsiköhän, että olemme tulleet tänne elämään sosiaaliturvalla? Jotenkin olisin ymmärtänyt, jos tuon olisi minulle esittänyt saksalainen tai hetkinen, niinhän sen esittikin suomitaustainen rouvahan oli saksankansalainen.

Tiedän lisäkseni yhden ulkomaalaisen, jolle on sama kysymys esitetty ja hänkin kertoi kummastelleensa kysymystä.

Onkohan tuollainen kysymys hyvinkin normaali? Olisipa mukava tietää.

Perth, Western Australia (WA) - osa 1

Perth:iä King's Park:ista nähtynä

Lentomme oli hieman myöhässä Dubain kentällä olleen tungoksen vuoksi, joten laskeuduimme Perth:iin noin 18.30. Aurinko oli jo laskemassa, kun ajoimme Emiratesilta hankkimallamme ilmaisella lippuun kuuluvalla kyydillämme kohti Perthin keskustassa olevaa hotelliamme. Matkalla ihmettelimme lähes tyhjyyttään ammottavia teitä ja katuja. Vain muutaman auton näimme koko matkalla. Toisaalta olihan nyt sunnuntai-ilta, mutta kun kyseessä on Australian neljänneksi suurin kaupunki yli 2 miljoonalla asukkaallaan, niin?! Missä kaikki olivat? Kuskimme kertoman mukaan keskustassa ei asuta. Keskustassa on lähinnä vain toimistoja, kauppoja ja hotelleja.

Hotelliimme Holiday Inn Perth City Center olimme oikein tyytyväisiä

Hotelliin kirjauduttuamme ja huoneemme tarkastettuamme alkoi tuntua siltä, että jotakin pientä voisi vielä syödä ennen nukkumaan menoa, vaikka koneessa olimme sulloneet ruokaa vatsaamme koko rahan edestä. Hotellin ravintola olisi ollut auki, mutta koska halusimme jaloitella, lähdimme kävelemään ja katsomaan olisiko mikään muu paikka auki. Autiota oli ja oli kylmäkin. (Minun kokemukseni mukaan Australiassa on lähes aina kylmä! Niin, ja sataa!) 

Kello oli alkoi lähestyä puoli kymmentä illalla kunnes huomasimme, että hampurilaispaikassa, “Hungry Jack's”, oli asiakkaita eli se olisi vielä auki. Hampurilainen mieheen/naiseen ja juoma olisi riittävä viemään meidät yön yli, ettei tarvitsisi keskellä yötä herätä nälän kurniessa vatsassa. Hampurilaisravintolan tarjontaa katsoessa alkoi tuntua siltä, että olemme itse asiassa “Burger King”issä, jolla on kumma nimi. Tämä piti paikkaansa. Australiassa “Burger King” on nimeltään “Hungry Jack's”, koska joku kaveri oli näppäränä hankkinut oikeudet alkuperäiseen nimeen Australiassa ja eikä kai sitten tuosta oikeudesta tarjottu määrä rahaa ollut riittävä.

Hotellihuoneemme oli iso ja sänky oli mukavan pehmeä, joten me nukuimme hyvin siihen asti, kunnes joku alkoi viereisessä huoneessä huutaa bisneksiään puhelimeen. Sillä melulla olisi kuulunut toiseen päähän ilman puhelintakin. Jossakin vaiheessa huuto onneksi loppui (herra varmaan lähti aamiaiselle) ja jatkoimme vielä uniamme, sillä oli meille vielä liian aikaista herätä.

Ensimmäisenä aamuna näkymä huoneemme ikkunasta - aurinko paistaa 💓

Hotellin kattavan aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan miltä maanantainen kaupunki näyttäisi. Jo aamupalapöydästämme näimme, että kadulla oli elämää. Meillä olisi Perthille nyt aikaa vain kaksi päivää ennen WA:n road trip:imme alkua. Päivä näytti mukavalta, kun heti aamusta oli jo mukavat 25C ja mainitsinko jo, aurinko paistoi. 

Hay Street Mall

Viehättävä englantilaistyyppinen London Court -kauppakuja Hay Streetin ja Georges Terracen välissä

 Kävelimme aamupäivällä keskustassa, katselimme ja ihmettelimme. Menimme kävelykeskustasta (the Mall) Supreme Court Gardens -puiston kautta Swan-joen rantaan Elizabeth Quay:lle. Täältä lähtee monia jokiristeilyaluksia eri suuntiin ja Rottnest-saarellekin. Me käyttäisimme satamaa road trip:imme jälkeen ja menisimme sitten jokilaivalla Fremantleen, mutta eipä mennä asioissa edelle.

Supreme Court

Kaupunkia Elizabeth Quay:ltä nähtynä

Hotellin concierge oli kertonut tullessamme, että keskustan alueella kulkevat linja-autolinjat ovat ilmaisia (http://www.transperth.wa.gov.au/Tickets-Fares/Free-Travel/Transit-Zones). Kaupunkia kiertäessämme me käytimme CAT-linjoja, joita on neljä eri väreillä merkittyä ympyrälinjaa. Näin säästimme hieman jalkojamme, sillä kaupunkinmatkalla tulee käveltyä kevyesti parikymmentä kilometriä.

CAT (Central Area Transit)

Nappasimmekin satamasta sinisen CAT-bussin ja ajelimme Northbridgen alueelle syömään. Pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen lounaspaikaksemme valikoitui malesialainen ravintola. Aavistelimme ravintolan olevan hyvä, sillä lähes kaikki asiakkaat olivat aasialaisen näköisiä. Emmekä joutuneet pettymään tarjontaan. Hyvää oli. Lounaan jälkeen päätimme kävellä keltaisen CAT-linjan pysäkille ja mennä siitä kohti Queens Gardens:ia. Matkalla poikkesimme vielä katsastamaan katolisen St Mary's Cathedral kirkon, joka oli upea sekoitus vanhaa ja uutta.

St. Mary's Cathedral ulkoa

St. Mary's Cathedral sisältä

Queens Gardensissa olikin mukava viettää loppuiltapäivää auringon jo alkaessa laskea ja erilaisia lintuja seuratessa kunnes alkoi olla niin kylmä, että oli suunnattava kohti punaisen CAT-linjan pysäkkiä ja mennä hotellille hakemaan pitkähihaista päälle.

Queen's Gardens

Australian Wood Duck -äiti poikasineen

Black Swan perhe

Queen's Gardensissa ilmainen WC -  erittäin sivistynyttä - ja upeat ovet.

Rainbow Lorikeet, Willy Wagtail, Australian Raven (rääkii kuin pikkulapsi), Red Wattlebird, Laughing Turtle-Dove,
 Australian "Western" Magpie

Kukkia Queen's Gardens:issa. Oikealla alhaalla Kangaroo Paw -kasvi. Muiden nimiä en muista.

Voi Perth, mitä teit! Hurmasit meidät. Suurkaupunki, jossa on pikkukaupungin tunnelma. Juuri sitä rentoutta, jota Australiassa olettaa olevan.

Emiratesin business loungeissa (München, Dubai, Sydney)

Tämän kolmannen Australian matkamme halusimme aloittaa business luokan -lippuihimme kuuluvalla käynnillä Emiratesin loungessa Münchenissä. Tämän takia menimme kentälle jo hyvissä ajoin, jotta meillä olisi kunnolla aikaa nauttia loungen tarjoilusta. Ruoka olikin ihan hyvää, varsinkin alkupalapöydän antimet.

Münchenin lounge

Münchenin loungen ruokatarjontaa

Noin kuuden tunnin lennon ja kaiken mässäilyn jälkeen pääsimme Dubaihin, jossa meillä oli kolmisen tuntia aikaa ennen jatkolentomme lähtöä. Tuon ajan vietimme loungessa tai mitä siitä ajasta jäi, kun tuloportin alueeltamme pääsimme vihdoin lähtöporttimme alueelle ja loungeen. Iso oli kenttä ja iso oli tuo terminaalikin, jonne tulimme ja josta lähdimme.

Monta kerrosta: alhaalla ostoskatu, keskellä first class lounge, ylimpänä business lounge

Dubain business lounge oli myös hirvittävän iso ja siellä oli sen mukaisesti hulinaa ja tungosta, mutta kun jaksoi painaa ihmismassan läpi, niin loungen loppu-/alkupäästä löytyi jo vähän rauhallisempiakin soppeja, jotka olivat paremmin mieleen näin myöhään illasta tai paikallista-aikaa, yöstä.

Dubain business loungea

Lennon oikein hyvien tarjotavien jälkeen meillä ei ollut Dubaissa nälkä, mutta maistelimme uteliaisuuttamme muutamia ruokia. Yllätys oli suuri. Dubain loungen ruoka oli aivan mautonta. Näytti hyvältä, mutta ei maistunut miltään. Nälkäänsä olisi varmaan syönyt :-)

Niin ja tulipa Dubaissa maistettua, ainakin mainosten mukaan, maailman parasta ja kalleinta pullovettä eli norjalaista Voss:ia. Vedelle se maistui tämäkin, joten emme ymmärrä hypetystä.

Dubaissa Australiaan suunnatessa meillä oli mahdollisuus siirtyä suoraan koneeseen loungesta. Vain 5 minuuttia ja olimme jo koneessa.

Takaisin tullessamme portille meno ei ollutkaan näin näppärää. Meille ilmoitettiin Dubain loungeen saapuessamme, että Müncheniin menevälle portille olisi varattava vähintään 10 minuuttia aikaa. Tämä olikin hyvä tieto sillä portti olikin aika sokkeloisen matkan päässä remontissa olevalla alueella.

Emirates business lounge Sydneyssä

Tyylikäs on tämäkin paikka

Riittävästi luettavaa

Mukavan rauhallista Sydneyssä

Lounget olivat joka paikassa samalla tavalla kalustettuja ja hieman kolkkoja, mutta Dubaita lukuunottamatta, mukavan rauhallisia paikkoja viettää aikaa koneenvaihtojen välillä.

Oberstdorfissa vesisateessa – 66. mäkiviikon avauskilpailu

Meillä on ollut “ämpärilistalamme” jo pidempään yksi mäkiviikon kilpailu ja nyt Baijerissa asuessamme meillä oli sitten loistava tilaisuus käydä kilpailu katsomassa. Mietimme Garmisch-Partenkircheniä ja Oberstdorfia, joka ovat kohtuu ajomatkan päässä meistä. Kohteeksi valikoitui sitten Oberstdorf paremman ajankohdan perusteella (mutta ei paremman sään, jonka näkee jo kuvistakin, kun ovat vähän surullisen harmaita). 

Mäkihyppyareenan nimi oli vaihtunut viime kesän käynnin jälkeen Audi-areenaksi.

Ensimmäisen kerran, kun näimme tuon lauantain sääennustuksen, niin ei oikein tiennyt itkisikö vai nauraisiko: kovaa tuulta, runsasta vesisadetta ja lämmintä jopa liki kymmenen astetta. Jep! Mukaan kaavailemamme toppapuvut saisivat jäädä kotiin ja lähdimme niiltä sijoiltamme varastoon kaivelemaan sadeasusteitamme, joita emme todellakaan ajatelleet tarvitsevamme ennen seuraavaa kevättä/kesää. Vaatetuksenamme oli melkein samat vaatteet kuin olisimme lähdössä vaellukselle myöhään syksyllä: lämmin kerrasto, paksummat vaellushousut, välipusero, gore-takki, pipo, hanskat ja vaelluskengät. Gore-takin alle tuli tällä kertaa ohut untuvatakki, joka lämmittäisi katsomossa seisoskellessa sekä tietenkin ne sadehousut ja sadeviitat. Vaatetusvalintamme oli hyvä. Emme kastuneet eli sadevarusteemme ja vaelluskenkämme pitivät hyvin enemmän tai vähemmän koko ajan tulleen sateen ja meillä oli juuri sopivan lämmin.

Matkalla stadionille

Lähdimme ajaman Oberstdorfiin hyvissä ajoin aamulla. Katsojien parkkipaikat olivat muutaman kilometrin päässä keskustasta ja niiltä oli kuljetus keskustaan. Linja-autosta noustuamme lähdimme etsimään kantaravintolaamme, jossa lounastimme hyvin. Sen jälkeen sadevaatteet vaihdettuamme lähdimme tarpomaan kohti kilpailualuetta muiden joukossa.

Kilpailu oli loppunmyyty. No, tuo oli aikalailla selvää, sillä Saksalla oli tuossa vaiheessa maailmancupin tilastossa kaksoisjohto. Katsomossa oli myös erityisen paljon puolalaisia, joiden maanmiehiltä voitiin myös odottaa hyvää panosta. Näimme katsomossa jokusen Suomen lipunkin, joten meidän poikiammekin oli meidän lisäksemme muutama muukin kannustamassa.

Loistava tunnelma

Olimme valinneet hyvältä alueelta seisomapaikat ja siinä sateen rapistessa huppuun olikin hyvä keskittyä kilpailuun. 

Puolan Kamil Stoch lennossa

Mukavaa olisi ollut, jos suomalaiset olisivat pärjänneet, mutta vain kaksi oli selvinnyt kilpailuun ja molemmat putosivat toiselta kierrokselta. Vieressä ja takanamme olleilla puolalaisilla oli sitäkin hauskempaa, sillä Puola pärjäsi todella hyvin. Voiton vei Kamil Stoch ja kolmanneksi tuli Dawid Kubacki. Toiseksi ponnisti maailmancupia johtanut isäntämaan hyppääjä Richard Freitag.

Palkintokorokkeella - R.Freitag, K.Stoch, D.Kubacki

Niinpä, kännykästä ei voi luopua edes lehdistötlaisuudessa

Kilpailu oli mukavaa katsottavaa ja vaikka monessa välissä jouduttiin tuulen takia pitämään taukoa, niin tunnelma pysyi koko ajan hyvänä. Kaiken kaikkiaan mukava kokemus - säästä huolimatta. Kiitokset maailman parhaalle "HansGiorgion-matkatoimistolle" matkan järjestämisestä.

Kolmas matkamme Australiaan - suunnitelma

Australian kansallistunnus (kengurut ja musta joutsen)

Kun aloin mieheni kanssa suunnittelemaan uutta matkaamme Australiaan, niin suurimmaksi ongelmaksi tuli, minne me niin suuressa maassa menisimme. Matkan ajankohta, marraskuun kolme ensimmäistä viikkoa, oli luonnollisesti otettava huomioon suuntaa mietittäessä, sillä pohjoisosissa olisi jo kovin lämmintä, Sydneyssä ja sen lähistöllä olimme jo olleet ja ystävämme, joiden luona halusimme vierailla, asuisivat Canberran (Australian Capital Territory) lähellä. Tämän ystäviemme tapaamisen lisäksi suunnittelimme ensin lentoa Melbourneen ja tutustumista kaupunkiin ja sen lähistölle sekä sieltä lentoa Sydneyhyn, josta ajattelimme vuokraavamme auton ja ajelevamme sitten ystäviemme luokse.

Isohan se on

Otettuamme sitten yhteyttä ystäviimme ja kerrottuamme suunnitelmistamme paljastuikin, että heillä olisi jo lomia varattuna tuohon samaan aikaan ja he olisivat halukkaita käymään kanssamme Australian itäosissa, mikäli olisimme halukkaita muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiamme. Koska mitään ei oltu vielä hakattu kiveen, niin tämä suunnitelma sopi meillekin oikein hyvin ja näin ensimmäiseksi matka kohteeksemme tulisi Western Australia (WA), jossa viettäisimme yhdessä ystäviemme kanssa ja erikseen parisen viikkoa ja sen jälkeen lentäisimme "kengurun" kyydillä Canberraan ja viettäisimme vielä viikon ystäviemme luona. Loistava suunnitelma kertakaikkiaan.

Suurimman vastuun matkasuunnitelmista kantoivat paikalliset ystävämme, joille WA oli jo osittain tuttu. Suuri kiitos CPL-matkatoimistolle! Yhdessä päätimme vain tuon road trippimme keston ja sen, että tarkoituksena olisi nähdä mahdollisimman paljon luontoa eli autolla ajaminen niin minimiin kuin se olisi noilla etäisyyksillä mahdollista ja majapaikoissamme viettäisimme muutaman päivän. Meidän suunniteltavaksemme tuli vain oma aikamme, jonka viettäisimme Perthissä ja sen lähistöllä. Pätimme, että koska olemme Perthissä vain muutamia päiviä ennen ja jälkeen lounais-WA:n roadtrippiämme, niin emme vuokraa siellä ollessamme autoa, vaan varaamme hotellin kaupungin keskustasta ja käytämme julkista liikennettä liikkumiseen kaupungin sisällä ja junaa/laivaa vierailuumme Fremantlessa.

Tuollainen siitä reitistä sitten tuli ja ajoa "vain" noin 2000 km

Lentoja suunnilteltessamme mieleemme tuli, että jos... noin niinku “once in a lifetime”-juttuna... lentäisimme business-luokassa ja eiku nokka kohti matkatoimistoa (katsotiin helpoimmaksi vaihtoehdoksi, koska emme lentäisi samasta kaupungista takaisin). Siellä sitten valitsimme Emirates-lentoyhtiön mm. A380:n lentokoneen, sopivien aikataulujen ja eri lähteistä lukemiemme kehujen vuoksi.

Nyt jälki viisaana voisi sanoa, että "kun pahalle antaa pikkusormen...", niin vähän pahalta vaikuttaa, noin rahapussukan ja pankkitilin kannalta, mutta mutta tuo taisi olla alku tuollaisille mukaville kaukolennoille. Se ensimmäinen matkamme Australiaan ja Uuteen-Seelantiin oli muuten myös sarjassamme “once in a lifetime” ja nyt oltiin menossa kolmatta kertaa Australiaan ja siellä Uudessa-Seelannissakin olemme jo käyneet kahdesti.

Sähköpyörää testaamassa

Parin vuoden tuumailun jälkeen, aivan yllättäen ja äkkiseltään, päätimme vihdoin kokeilla minkälaista on sähköpyörällä ajaminen. Vaellessamme olemme katselleet sillä silmällä maastossa pyörileviä, että olemme huomanneet etenkin sähkömaastopyörien yleistyneen.

Molemmilla naistenpyörät tasa-arvon nimissä, kuten vuokraamon mies sanoi

Vuokramosta saimme allemme yläkuvassa näkyvät uudet 8-vaihteiset sähköpyörät (pedelecit), joissa oli uutuutena automaattivaihteet. Tähän automaattivaihtajaan emme kumpikaan ihastuneet, vaikka vuokraamon mies niitä hehkuttikin. Automaatti halusi ajattaa väkisellä aivan liian isolla vaihteella, mutta kun vaihdoin manuaaliselle vaihteistolle niin ajamisesta tuli huomattavasti mukavampaa. Saman muutoksen tehtyään miehenikin oli kanssani samaa mieltä.

Jossakin päin Tannheimerin laaksoa

Sähköavustusta tuossa city-bikessa oli valittavana 3 eri tasoa: eco, normaali ja korkea. Pienimmällä eco-tasolla pääsi mukavasti itseään mitenkään rasittamatta pienehköt nousut, mutta suunnittelemamme nousu n 200m korkeudelle vaatikin sitten jo avuksi suurimman avustuksen, kun illemalla jo laiskotti väsytti.

Ajoimme kuin ajoimmekin tuolla ylhäällä olevalle Gasthausille

Molemmat epäilimmekyllä  aluksi, että tuonne gasthausille emme ajamalla pääsisi, kun tie olisi kovin jyrkkä, mutta kuinka väärässä ihminen voi ollakaan. Matka ylös meni aivan hengästymättä, kuin olisi tasamaalla pyöräillyt, niin paljon pyörä avusti ylös asti. Akkua tosin kului tuohon 1,8 kilometrin ja noin 10min matkaan 20%. Apropos, akkua luvattiin eco-moodilla eli pienimmällä säköisellä tuella riittävän n 100km matkaan.

Perillä. Zöblenin kylä alhaalla noin 200 korkeusmetrin päässä

Ajelimme päivän aikana vain pienen 40 km lenkin ja huisin hauskaa oli. Enemmän kuin rahanarvoista hupia. Tätä pitää saada jossakin vaiheessa ehdottomasti lisää, joten tämän erittäin onnistuneen kokeilun jälkeen haluamme testata seuraavaksi sähköavusteisia maastopyöriä, joissa on vaihteita muutama enemmän ja näillä pääsee uskaltaa paremmin maastoonkin. Nähtäväksi jää tuleeko tästä sähköpyörien vuokraamisesta pysyväkin tapa. Jotenkin uskon, että aika useasti tulemme sitä tekemään, sillä pyörällä ajaminen oli aivan mahtavaa.