Wien - rakas vanha kotiseutuni Währing

Katselin valokuvia ja minulle iski koti-ikävä. Ikävä Wieniin, kuten aina.

Minä rakastuin Wieniin kauan sitten. Kenties silloin, kun HansGiorgio muutti Itävaltaan ja lähelle Wieniä. Minä ajoin usein Unkarista 200 kilometriä itävaltaan ja vietimme paljon aikaa Wienissä. Rakkauteni Wieniin kasvoi niinä parina vuonna jolloin asuimme kaupungissa, 18. alueella

Kaupungin keskustaan pääsi mukavasti Schottentorilta raitiovaunulla 41. Wienissä raitiovaunia kutsuttaan nimellä bim. Vieläkin jokunen näistä vanhoista ratikoista on kulussa.

Lähdössä keskustaan

Tämmöisessä olen mennyt niin monta kertaa. Nämä vanhat bimit poistuvat käytöstä, kun niihin noustessa on kaksi porrasta, joten ovat aika hankalia huonommin liikkumaan pääseville tai vaunujen kansa kulkeville. Sääli oikeastaan kuitenkin.

Vanha bim sisältä

 Tällä pysäkillä me jäätiin pois tai noustiin keskustaan menevään bimiin.

 Tälläiselta näytti kotimatkalla. Matka pysäkille oli noin 10 minuuttia.

Tässä talossa me asuimme maantasokerroksessa. Alue oli rauhallista ja hm, hienoa, sellaista paremman väen, fiiniä aluetta 😊.

Asunto oli ihanan Pötzleinsdorfer Schlosspark -puiston lähellä. Kävimme usein iltaisin puistossa kävelemässä ja katselemassa siellä asuvia kauriita, intialaisia juoksuankkoja, vuohia ja kummia kailottavia beigenvärisiä hanhia.

Puistossa on punkkivaroitus ja meillä on siitä lähtien rokotuskin.

Puistossamme keväällä.

Bärlauch (karhunlaukka) kukkii.

Kauriit tulivat puiden suojista aamulla ja illansuussa ruokailemaan ruohikoille. Ruohikot oli tarkoitettu vain eläimille.

Laufente (intialainen juoksuankka) on hassunnäköinen otus liikkuessaan.

Eikä kotiseudusta puhuttaessa voi unohtaa Cafe Konditorei Lintnerin herkullisia kakkuja.

Mozart-kakku Mozartin kuulista tutuilla mauilla ja väreillä.

Wienistä poismuuton jälkeen olemme vierailleet kaupungissa 1-2 kertaa vuodessa. Olemme ajaneet tutulla ratikalla vanhoille kotikonnulle. Käyneet katsomassa vanhaa kotia ja puistoa. Kierrelleet muutenkin tutut paikat. Aluksi, monena vuotena muuton jälkeen Wieniin tulo ja etenkin aina sieltä lähtö oli melken kyynelten sumentamaa nyt lähtiessä jäljellä on vain kaipaus eikä ikävä.