Emiratesin business loungeissa (München, Dubai, Sydney)

Tämän kolmannen Australian matkamme halusimme aloittaa business luokan -lippuihimme kuuluvalla käynnillä Emiratesin loungessa Münchenissä. Tämän takia menimme kentälle jo hyvissä ajoin, jotta meillä olisi kunnolla aikaa nauttia loungen tarjoilusta. Ruoka olikin ihan hyvää, varsinkin alkupalapöydän antimet.

Münchenin lounge

Münchenin loungen ruokatarjontaa

Noin kuuden tunnin lennon ja kaiken mässäilyn jälkeen pääsimme Dubaihin, jossa meillä oli kolmisen tuntia aikaa ennen jatkolentomme lähtöä. Tuon ajan vietimme loungessa tai mitä siitä ajasta jäi, kun tuloportin alueeltamme pääsimme vihdoin lähtöporttimme alueelle ja loungeen. Iso oli kenttä ja iso oli tuo terminaalikin, jonne tulimme ja josta lähdimme.

Monta kerrosta: alhaalla ostoskatu, keskellä first class lounge, ylimpänä business lounge

Dubain business lounge oli myös hirvittävän iso ja siellä oli sen mukaisesti hulinaa ja tungosta, mutta kun jaksoi painaa ihmismassan läpi, niin loungen loppu-/alkupäästä löytyi jo vähän rauhallisempiakin soppeja, jotka olivat paremmin mieleen näin myöhään illasta tai paikallista-aikaa, yöstä.

Dubain business loungea

Lennon oikein hyvien tarjotavien jälkeen meillä ei ollut Dubaissa nälkä, mutta maistelimme uteliaisuuttamme muutamia ruokia. Yllätys oli suuri. Dubain loungen ruoka oli aivan mautonta. Näytti hyvältä, mutta ei maistunut miltään. Nälkäänsä olisi varmaan syönyt :-)

Niin ja tulipa Dubaissa maistettua, ainakin mainosten mukaan, maailman parasta ja kalleinta pullovettä eli norjalaista Voss:ia. Vedelle se maistui tämäkin, joten emme ymmärrä hypetystä.

Dubaissa Australiaan suunnatessa meillä oli mahdollisuus siirtyä suoraan koneeseen loungesta. Vain 5 minuuttia ja olimme jo koneessa.

Takaisin tullessamme portille meno ei ollutkaan näin näppärää. Meille ilmoitettiin Dubain loungeen saapuessamme, että Müncheniin menevälle portille olisi varattava vähintään 10 minuuttia aikaa. Tämä olikin hyvä tieto sillä portti olikin aika sokkeloisen matkan päässä remontissa olevalla alueella.

Emirates business lounge Sydneyssä

Tyylikäs on tämäkin paikka

Riittävästi luettavaa

Mukavan rauhallista Sydneyssä

Lounget olivat joka paikassa samalla tavalla kalustettuja ja hieman kolkkoja, mutta Dubaita lukuunottamatta, mukavan rauhallisia paikkoja viettää aikaa koneenvaihtojen välillä.

Oberstdorfissa vesisateessa – 66. mäkiviikon avauskilpailu

Meillä on ollut “ämpärilistalamme” jo pidempään yksi mäkiviikon kilpailu ja nyt Baijerissa asuessamme meillä oli sitten loistava tilaisuus käydä kilpailu katsomassa. Mietimme Garmisch-Partenkircheniä ja Oberstdorfia, joka ovat kohtuu ajomatkan päässä meistä. Kohteeksi valikoitui sitten Oberstdorf paremman ajankohdan perusteella (mutta ei paremman sään, jonka näkee jo kuvistakin, kun ovat vähän surullisen harmaita). 

Mäkihyppyareenan nimi oli vaihtunut viime kesän käynnin jälkeen Audi-areenaksi.

Ensimmäisen kerran, kun näimme tuon lauantain sääennustuksen, niin ei oikein tiennyt itkisikö vai nauraisiko: kovaa tuulta, runsasta vesisadetta ja lämmintä jopa liki kymmenen astetta. Jep! Mukaan kaavailemamme toppapuvut saisivat jäädä kotiin ja lähdimme niiltä sijoiltamme varastoon kaivelemaan sadeasusteitamme, joita emme todellakaan ajatelleet tarvitsevamme ennen seuraavaa kevättä/kesää. Vaatetuksenamme oli melkein samat vaatteet kuin olisimme lähdössä vaellukselle myöhään syksyllä: lämmin kerrasto, paksummat vaellushousut, välipusero, gore-takki, pipo, hanskat ja vaelluskengät. Gore-takin alle tuli tällä kertaa ohut untuvatakki, joka lämmittäisi katsomossa seisoskellessa sekä tietenkin ne sadehousut ja sadeviitat. Vaatetusvalintamme oli hyvä. Emme kastuneet eli sadevarusteemme ja vaelluskenkämme pitivät hyvin enemmän tai vähemmän koko ajan tulleen sateen ja meillä oli juuri sopivan lämmin.

Matkalla stadionille

Lähdimme ajaman Oberstdorfiin hyvissä ajoin aamulla. Katsojien parkkipaikat olivat muutaman kilometrin päässä keskustasta ja niiltä oli kuljetus keskustaan. Linja-autosta noustuamme lähdimme etsimään kantaravintolaamme, jossa lounastimme hyvin. Sen jälkeen sadevaatteet vaihdettuamme lähdimme tarpomaan kohti kilpailualuetta muiden joukossa.

Kilpailu oli loppunmyyty. No, tuo oli aikalailla selvää, sillä Saksalla oli tuossa vaiheessa maailmancupin tilastossa kaksoisjohto. Katsomossa oli myös erityisen paljon puolalaisia, joiden maanmiehiltä voitiin myös odottaa hyvää panosta. Näimme katsomossa jokusen Suomen lipunkin, joten meidän poikiammekin oli meidän lisäksemme muutama muukin kannustamassa.

Loistava tunnelma

Olimme valinneet hyvältä alueelta seisomapaikat ja siinä sateen rapistessa huppuun olikin hyvä keskittyä kilpailuun. 

Puolan Kamil Stoch lennossa

Mukavaa olisi ollut, jos suomalaiset olisivat pärjänneet, mutta vain kaksi oli selvinnyt kilpailuun ja molemmat putosivat toiselta kierrokselta. Vieressä ja takanamme olleilla puolalaisilla oli sitäkin hauskempaa, sillä Puola pärjäsi todella hyvin. Voiton vei Kamil Stoch ja kolmanneksi tuli Dawid Kubacki. Toiseksi ponnisti maailmancupia johtanut isäntämaan hyppääjä Richard Freitag.

Palkintokorokkeella - R.Freitag, K.Stoch, D.Kubacki

Niinpä, kännykästä ei voi luopua edes lehdistötlaisuudessa

Kilpailu oli mukavaa katsottavaa ja vaikka monessa välissä jouduttiin tuulen takia pitämään taukoa, niin tunnelma pysyi koko ajan hyvänä. Kaiken kaikkiaan mukava kokemus - säästä huolimatta. Kiitokset maailman parhaalle "HansGiorgion-matkatoimistolle" matkan järjestämisestä.

Kolmas matkamme Australiaan - suunnitelma

Australian kansallistunnus (kengurut ja musta joutsen)

Kun aloin mieheni kanssa suunnittelemaan uutta matkaamme Australiaan, niin suurimmaksi ongelmaksi tuli, minne me niin suuressa maassa menisimme. Matkan ajankohta, marraskuun kolme ensimmäistä viikkoa, oli luonnollisesti otettava huomioon suuntaa mietittäessä, sillä pohjoisosissa olisi jo kovin lämmintä, Sydneyssä ja sen lähistöllä olimme jo olleet ja ystävämme, joiden luona halusimme vierailla, asuisivat Canberran (Australian Capital Territory) lähellä. Tämän ystäviemme tapaamisen lisäksi suunnittelimme ensin lentoa Melbourneen ja tutustumista kaupunkiin ja sen lähistölle sekä sieltä lentoa Sydneyhyn, josta ajattelimme vuokraavamme auton ja ajelevamme sitten ystäviemme luokse.

Isohan se on

Otettuamme sitten yhteyttä ystäviimme ja kerrottuamme suunnitelmistamme paljastuikin, että heillä olisi jo lomia varattuna tuohon samaan aikaan ja he olisivat halukkaita käymään kanssamme Australian itäosissa, mikäli olisimme halukkaita muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiamme. Koska mitään ei oltu vielä hakattu kiveen, niin tämä suunnitelma sopi meillekin oikein hyvin ja näin ensimmäiseksi matka kohteeksemme tulisi Western Australia (WA), jossa viettäisimme yhdessä ystäviemme kanssa ja erikseen parisen viikkoa ja sen jälkeen lentäisimme "kengurun" kyydillä Canberraan ja viettäisimme vielä viikon ystäviemme luona. Loistava suunnitelma kertakaikkiaan.

Suurimman vastuun matkasuunnitelmista kantoivat paikalliset ystävämme, joille WA oli jo osittain tuttu. Suuri kiitos CPL-matkatoimistolle! Yhdessä päätimme vain tuon road trippimme keston ja sen, että tarkoituksena olisi nähdä mahdollisimman paljon luontoa eli autolla ajaminen niin minimiin kuin se olisi noilla etäisyyksillä mahdollista ja majapaikoissamme viettäisimme muutaman päivän. Meidän suunniteltavaksemme tuli vain oma aikamme, jonka viettäisimme Perthissä ja sen lähistöllä. Pätimme, että koska olemme Perthissä vain muutamia päiviä ennen ja jälkeen lounais-WA:n roadtrippiämme, niin emme vuokraa siellä ollessamme autoa, vaan varaamme hotellin kaupungin keskustasta ja käytämme julkista liikennettä liikkumiseen kaupungin sisällä ja junaa/laivaa vierailuumme Fremantlessa.

Tuollainen siitä reitistä sitten tuli ja ajoa "vain" noin 2000 km

Lentoja suunnilteltessamme mieleemme tuli, että jos... noin niinku “once in a lifetime”-juttuna... lentäisimme business-luokassa ja eiku nokka kohti matkatoimistoa (katsotiin helpoimmaksi vaihtoehdoksi, koska emme lentäisi samasta kaupungista takaisin). Siellä sitten valitsimme Emirates-lentoyhtiön mm. A380:n lentokoneen, sopivien aikataulujen ja eri lähteistä lukemiemme kehujen vuoksi.

Nyt jälki viisaana voisi sanoa, että "kun pahalle antaa pikkusormen...", niin vähän pahalta vaikuttaa, noin rahapussukan ja pankkitilin kannalta, mutta mutta tuo taisi olla alku tuollaisille mukaville kaukolennoille. Se ensimmäinen matkamme Australiaan ja Uuteen-Seelantiin oli muuten myös sarjassamme “once in a lifetime” ja nyt oltiin menossa kolmatta kertaa Australiaan ja siellä Uudessa-Seelannissakin olemme jo käyneet kahdesti.

Sähköpyörää testaamassa

Parin vuoden tuumailun jälkeen, aivan yllättäen ja äkkiseltään, päätimme vihdoin kokeilla minkälaista on sähköpyörällä ajaminen. Vaellessamme olemme katselleet sillä silmällä maastossa pyörileviä, että olemme huomanneet etenkin sähkömaastopyörien yleistyneen.

Molemmilla naistenpyörät tasa-arvon nimissä, kuten vuokraamon mies sanoi

Vuokramosta saimme allemme yläkuvassa näkyvät uudet 8-vaihteiset sähköpyörät (pedelecit), joissa oli uutuutena automaattivaihteet. Tähän automaattivaihtajaan emme kumpikaan ihastuneet, vaikka vuokraamon mies niitä hehkuttikin. Automaatti halusi ajattaa väkisellä aivan liian isolla vaihteella, mutta kun vaihdoin manuaaliselle vaihteistolle niin ajamisesta tuli huomattavasti mukavampaa. Saman muutoksen tehtyään miehenikin oli kanssani samaa mieltä.

Jossakin päin Tannheimerin laaksoa

Sähköavustusta tuossa city-bikessa oli valittavana 3 eri tasoa: eco, normaali ja korkea. Pienimmällä eco-tasolla pääsi mukavasti itseään mitenkään rasittamatta pienehköt nousut, mutta suunnittelemamme nousu n 200m korkeudelle vaatikin sitten jo avuksi suurimman avustuksen, kun illemalla jo laiskotti väsytti.

Ajoimme kuin ajoimmekin tuolla ylhäällä olevalle Gasthausille

Molemmat epäilimmekyllä  aluksi, että tuonne gasthausille emme ajamalla pääsisi, kun tie olisi kovin jyrkkä, mutta kuinka väärässä ihminen voi ollakaan. Matka ylös meni aivan hengästymättä, kuin olisi tasamaalla pyöräillyt, niin paljon pyörä avusti ylös asti. Akkua tosin kului tuohon 1,8 kilometrin ja noin 10min matkaan 20%. Apropos, akkua luvattiin eco-moodilla eli pienimmällä säköisellä tuella riittävän n 100km matkaan.

Perillä. Zöblenin kylä alhaalla noin 200 korkeusmetrin päässä

Ajelimme päivän aikana vain pienen 40 km lenkin ja huisin hauskaa oli. Enemmän kuin rahanarvoista hupia. Tätä pitää saada jossakin vaiheessa ehdottomasti lisää, joten tämän erittäin onnistuneen kokeilun jälkeen haluamme testata seuraavaksi sähköavusteisia maastopyöriä, joissa on vaihteita muutama enemmän ja näillä pääsee uskaltaa paremmin maastoonkin. Nähtäväksi jää tuleeko tästä sähköpyörien vuokraamisesta pysyväkin tapa. Jotenkin uskon, että aika useasti tulemme sitä tekemään, sillä pyörällä ajaminen oli aivan mahtavaa.

Uusi perheenjäsenemme

Rakas, nelipyöräinen perheenjäsenemme, sinä näit päivänvalon Ingolstadin tehtaassa, josta minä ja Hansgiorgio haimme sinut luoksemme eräänä kauniina perjantaipäivänä.

 Osa tehdasrakennusta taustalla ja muutama uusi kaverisi

Ilmoittautuessamme et vielä ollut meitä odottamassa tuolla alhaalla olevassa autonluovutustilassa, sillä olimme jättäneeet tapaamisemme myöhempään iltapäivään.

Autojenluovutustila

Ilmoittautuminen auton noutajille

Ilmoittautumisen yhteydessä meitä kehoitettin nauttimaan viereisen ravintolan antimista niin paljon ja niin useasti kuin vain vatsaan mahtuu, joten ensimmäinen suuntamme oli aamiaispöytä, sillä odotus ja jännitys tekevät nälkäiseksi.

Osittainen baijerilainen aamiainen, kun vehnäolut puuttuu.

Ravitsevan aamiaisen jälkeen pääsimme parituntisella tehdaskierroksella näkemään miten sinutkin on tehty. Sinusta on varmaan ollut mukava matkustaa ympäri tehdashalleja ja ihailla robottien tanssia ympärilläsi. Tuon todella huikean tehdaskierroksen ja oikein maukkaan lounaan (taas oli syötävä!) jälkeen lähdimme vielä museokierrokselle, koska halusimme tutustua myös vanhempiin sukulaisiisi. 

Jo iäkkäämpi sukulaisesi, mutta edelleen todellinen kaunotar

Museon jälkeen sitten siiryimme innosta täristen viereisen rakennuksen yläkertaan odottelemaan työntekijää, joka tulisi esittelemään sinut meille. Ja! Ei ole totta! Sieltä yläkerrasta näimme sinut! Siellä sinä olit alakerrassa luovutustilassa jo odottelemassa meitä. Niin kauniina ja pienenä niiden isojen autojen vierellä.

Ensimmäistä kertaa näimme sinut tuolla

Sitten, vihdoin, koitti kauan odottamamme aika, kun nimemme vihdoin huudettiin ja pääsimme luoksesi. Voi sitä onnen hetkeä! Ihana oma automme!

Sinut esiteltiin meille oikein monipuolisesti ja siinä samalla jatkoimme ihastelemistasi eli kuvasimme sinua edelleen joka puolelta, sillä sinä olet hyvin valokuvauksellinen.

Siinä sinä olet - oma perheenjäsenemme

Kaunis moottorisi

Hieno mittaristosi

Sinun lämpömittarisi näytti mukavat 34.5C, kun aloitimme ensimmäisen yhteisen matkamme kauniin Regensburgin kautta

Bayerischer Wald:iin.

Bayerische Wald

Hansgiorgion mukaan sinua oli hyvä ajaa, mutta ongelmana hänellä oli kuitenkin, kun ensimmäiset 1000km piti ajaa rauhallisesti ilman kaahausta ja tämähän oli, meidän molempien nyt jo tuntemalle, “Teuvo ralliteiden kunkinkaallemme” todellinen koettelemus muuten mukavalla syntymäpäivämatkallasi.

Sinä - vielä kerran

Unterjoch/Obergschwend (1049) – Buchelalpe (1290m) - Wertacher Hörnle (1684m) ~600 korkeusmetriä

Aikaisin lauantaiaamuna aamupalan jälkeen otimme suunnan etelään ja lähimmille vuorillemme. Ennen Baijeriin muuttoa, emme ole vaelluksia näin alhaalla (suhteellista tämäkin) tehneet, joten emme oikein tienneet mitä odottaa. Olimme valinneet ensimmäiseksi kohteeksemme Bad Hindenlangin alueeseen kuuluvan Unterjochin.

Kuvakaappaus outdooractive.com:in kartasta

Noin puolentoista tunnin ajon jälkeen saavuimme Obergschwendissä olevalle parkkipaikalle (kuvassa no 5), josta reittimme kohti Wertacher Hörneleä lähtisi. Parkkipaikalta kävelimme puolisen tuntia tietä pitkin Buchelalpe:lle, josta oli jo mukavat näkymät laaksoon ja jossa oli aivan pakko pysähtyä jo vähän huokaamaan ja juomaan, sillä edellispäivän sateiden jälkeen ilma oli todella tuskaisen kostean kuuma. Vaeltaminen tuntui todella raskaalta ja hiki valui kuin olisi vettä kaadettu päälle.

Parisen sataa metriä kivuttu ja jo näin mukavat maisemat

Buchlealpelta matkamme jatkui eteenpäin ensin tietä ja sitten enemmän tai vähemmän helppoa polkua pienen metsikön läpi (ihana varjo!). Ilmankosteuden ja lämmön vuoksi meno oli kuin “täillä tervassa”. Hikeä valui ja vettä joutui ryyppimään jatkuvasti. Matka vei seuraavaksi pellon kautta pienelle kukkulalle, jossa söpöt “alppilehmät” olivat viettämässä mukavaa, kaunista ja kosteankuumaa kesäpäivää.

Nämä "alppilehmät" ovat kai oikeiasti Allgäuer Braunvieh -rotua

Tuota kukkulaa luulimme jo päätepisteeksemme, mutta ei. Edessä oli vielä kymmenen minuutin tallustelu, joka kyllä kannatti. Ylhäältä on upeat 360 asteen näkymät mm. Tannheimer:in vuorille ja Allgäu:hin päin.

Wertacher Hörnle

Kaunista Allgäuta

Tannheimerinlaakson (Itävalta) vuoria

Lisää Allgäuta

Takaisin tullessa ja nälän jo kurniessa vatsaamme poikkesimme uudelleen Buchelalpe:lle, jossa keittiö oli loihtinut syötäväksi erittäin maukasta kasviskeittoa. Vatsat täytettyämme jatkoimme matkaamme mukavaa polkua pitkin parkkipaikalle.

Oli pakko kuvata, sillä keitto oli todella maukasta ja joka kuumuudessa tuntui lämmöstään huolimatta tai sen takia todella hyvälle

Autolle päästyämme huokaisimme ja tuumasimme, että olipa hikinen ja rankka tämä aloitusreissumme näillä matalilla(!) vuorilla. Suosittelumme, ehdottomasti käymisen arvoinen ja kun valitsee paremman ei-niin-tukalan-kostean päivän, niin tämä reitti on nautinto.