Saksassa asuminen on muuttanut suhtautumistani Helsinkiin. Tai minä olen muuttunut. Tai Helsinki on muuttunut. Tai kenties kaikki yhdessä.
Minulle Pohjois-Suomen kasvatille Helsinki ei ole koskaan ollut houkutteleva. Tampere vielä menetteli ja siksi lähdinkin sinne opiskelemaan ja kovasti tykästyin Tampereeseen. Terveisiä sinne! Ikinä en ole halunnut Helsinkiin tai pääkaupunkiseudulle yleensäkään, kunnes kerran ei ollut vaihtoehtoa, niin oli valittava pienempi paha eli kylien yhteenliittymä, Espoo.
Nyt täältä käsin olen käynyt Helsingissä aivan turistin silmin. Viimeksi nyt pitkänä viikonloppuna yövyimme Helsingissä hotellissa ja kiertelimme kupunkia. Helsingin parasta antia on mielestäni meri. Kaivopuistossa on mukava kävellä. Helsinki on muuttunut eurooppalaisemmaksi. Café Esplandissa kuuluisia, isoja korvapuusteja jonottaessa edessämme jonottanut mies alkoi puhua kanssamme. Joku puhuu vieraalle ihmiselle Helsingissä! Mies oli asunut toistakymmentä vuotta Irlannissa ennen Suomeen paluutaan. Se selitti varmaankin vieraalle puhumisen.
Vielä kun Helsinkiin saisi kunnon kävelykadut. Ehkäpä uusi pormestari on Luxemburgissa asuessaan ja ehkä täällä keski-Euroopassa vähän matkustelleena ymmärtää, että kävelykadut kuuluvat kaupungin keskustaan. Edellinen ei tätä ymmärtänyt.
Tämä Helsinki, jonka kohtasin miellytti minua. Ehkä kauniilla säällä oli myös jotakin tekemistä asian kanssa.
 |
| Esplanadin puistossa |
 |
| Kaivopuiston rannassa |
 |
| Kaivopuiston rannassa |
 |
| "Ruotsinlaivan" lähtöä seuraamassa Kauppatorin rannassa |
 |
| Helsingissä on kauniita taloja |
 |
| Taloista löytyy myös mielenkiintoisia yksityiskohtia |
Eikä tätäkään juttua saa julkaistuksi ilman pakollista lintukuvaa. Kaivopuiston rannalla näimme kaloja tiirailevan kalatiiran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti