West Australia - kenguruita katsomaan

Aamuherätyksemme oli hieman jälkeen 6.00. Karmealla kiireellä aamiaiselle, takaisin huoneeseen hakemaan laukut, tekemään check-out ja odottelemaan ystäviämme. Ei oikein ollut aamuhitaan/-kiukkuisen ihmisen suosikkiohjelma, paitsi että näkisimme Australian ystävämme jälleen vähän yli vuoden jälkeen.

Tämmöisellä autolla lähdimme, 4 aikuista ja yksi lapsi, Länsi-Australian (West Australia, WA) road tripillemme.

Ystävämme ovat luonto- ja etenkin lintuhulluja ja sehän meille passasi hyvin. Meillä oli mukana sitten yksi ammattilainen (Herra professori tohtori, kuten täällä Saksassa sanottaisiin), yksi aivan loistava harrastaja-ammattilainen (pariskunnan 11-v poika) ja perheen luontoharrastelija äiti eli ei tarvinnut itse lintukirjan kanssa pähkiä, että mikähän tuokin lintu on, kun "luonto-oppaamme" kertoivat asian jo kysymättä. Tämä johti siihen, että saimme "tunnistettua" monta kertaa enemmän lintuja kuin mihin omat kykymme ja hermomme olisivat riittäneet. Luonnollisesti matkamme vei meidät luonto- ja lintukohteisiin. Jippii! Eikö?

Matkallamme ensimmäiseen kohteeseemme Walpoleen menimme lintupaikkojen kautta. Creery Wetlands reserve oli ensimmäinen pysäkkimme.

Mutta siellä ei ollut ristinsieluakaan. Mutta tulipa käytyä. Seuraava pysähdyspaikkamme oli sitten Yalgoroup National Park.

Täällä oli sentään yksi yksinäinen "Musk Duck". Lintujen, kasvien jne. nimet on kuten aiemminkin yleensä englanniksi, koska en tiedä niiden nimiä suomeksi ja koska linnut ja kasvit on tuollapäin kuitenkin tullut nähtyä.

Sekä näitä ajanlaskumme alkupuolelta olevia "kiviä" tai siltä ne ainakin näyttivät nämä "trombolites".

Liikennemerkin mukaan seuraavaksi on tiedossa kenguruita. Aletaan päästä asiaan.

Tai sitten ei ollut. Valetta koko liikennemerkki. Alkoi jo ärsyttää ja nälkäkin oli. Onneksi löysimme eräästä tuppukyläystä kaupan ja kahvilan risteytyksen, josta sai jotakin purtavaa ja verensokerikin nousi normaalimmalle tasolle ja taas jaksoi odotella niitä kenguruita.

Matkalla eteläänpäin, siis meillä päin etelään mennessä yleensä lämpenee ainakin jossakin vaiheessa, mutta tuolla päiväntasaajan toisella puolella lämpötila vain laski. Perthissä oli lähtiessä +25 ja täällä WA:n pusikossa oli iltapäivällä +15C. Tästä todistuksena auton mittarissa oleva lukema.

Ja tietenkin seuraavaksi alkoi satamaan. Niin meidän Australiaa!

Että silleen. Taas sai vahvistusta kokemukseni, että Australiassa on aina kylmä ja vettä sataa. Voisimme lähettää terveisemme Australian hallitukselle, että kun heillä on liian kuivaa, niin ottavat yhteyttä ja lähettävät meille lentoliput (ja businekseen, kiitos!) ja tulemme mielellämme tuomaan sadetta.

No, sekin sade loppui jossakin vaiheessa ja vihdoin kurvasimme parin yön majapaikkaamme, joka oli mukava, mutta kamalan kylmä (sisä- ja ulkolämpötila vetelivät samoissa lukemissa).

Austraaliasta kerrotaan että siellä on kenguruita ja paljon. Perthissä emme kenguruun törmänneet ja aika kauas piti ajaa, jotta tämän matkamme ensimmäiset kengurumme näimme, mutta täällä niitä sitten oli. Saanko esitellä Itä-Australian harmaakenguru.

Etualalla pappakenguru. Huomaa aidanpylväällä oleva Red Robin.

Iso poikanenkin haluaa vielä turvaan äidin pussiin vaikka ei sinne oikein kunnolla mahdu.

Tuolla yhdessä kuvassa vilahti jo Red Robin ja tässä on Laughing Kookaburra, joka nauraa sitten niin makeasti, että itseäkin alkaa ainakin hymyilyttämään.

 Ja vielä Ring Necked Parrot ja meidän nähtyjen ja öhöm, tunnistettujen lintujen laskenta oli jo hyvällä alulla.