Bremer Bay - WA

Muutaman tunnin ajomatkamme seuraavan majapaikkaamme Bremer Bayhin vei aluksi tuttujen vuorijonojen kautta.

Stirling Range

Matkalla näimme jo sitten road traineja, jotka ovat pitkiä kahden tai kolmen peräkärryn rekkoja. Näillä rekoilla saa ajella Australiassa vain tietyillä tieosuuksilla ja ne voivat olla jopa 50 metriä pitkiä. Meidän näkemämme olivat noin 30 metriä pitkiä, mutta niistäkin HG jaksoi aina innostua.

Ympäristö oli kovin kuivannäköistä, vaikka olemme alueella, jossa sataa paljon. Taitaa olla suhteellista tämäkin.

Ihme että tässä kasvaa jotakin

Näin kuivaa vaikka oli kevät, mutta ilmeisesti kuitenkin näille kasveille on satanut tarpeeksi vettä.

Maisema matkalta. Vähän tulee Afrikka mieleen tuosta puusta.

Emun jälki

Todela iso termiittikeko tai -vuori kuten tätä englanniksi kutsutaan

Oli täällä vähän ruohoakin.

Matkamme vei myös "Wheat beltin" eli Australian merkittävimmän viljanviljelyalueen kautta. 

Täällä oli peltoa silmän kantamattomiin

Vehnää siinä on

Meillä oli matkalla oli sekä asfalttitietä

että kamalan pölisevää hiekkatietä. Koko reissulla ajamamme tiet olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta oikein hyväkuntoisia.

Matkallemme sattui myös tällainen hyvin mielenkiintoinen tienristeys. Mites tässä nyt sitten Bremer Bayhin ajetaan!!??!! T-risteys (kai) ja suoraan pitäisi mennä!?! Tästäkin ongelmasta selvittiin. Ensin käännyttiin oikealle ja sitten heti varemmalle ja olimme jo tiellä joka vei Bremer Bayhin.

Hyvin erikoiselta vaikuttava risteys.

Bremer Bayhin tulopäivänämme oli Melbourne Cup, joka on Melbournessä juostava laukkakilpailu ja joka käytännössä pysäyttää koko Australian, kun kaikki seuraavat kisoja televisiosta ja hyvin monet vielä paikallisissa pubeissaan. Täälläkin kaikki, koko kylä, ainakin siltä tuntui, oli sitten tuppautunut kylän ainoaan avoinna olevaan pubi-ravintolaan, jonne meidänkin oli itsemme tungettava, jos jonkinlaista lounasta tälle päivälle halusi.

Osa kylän autoista

Paikalliset, joista monet olivat pukeutuneet oikein hienoiksi, olivat änkeneet itsensä ravintolan pariin saliin seuraamaan laukkakilpailuja, joten meille oli löytyi tilaa vain ulkoterassilta ja emme päässeet seuraamaan kilpailuja. Paikallisilla vaikutti olevan mukavaa ja alkoholi näkyi maistuvan. Taisi moni lähteä autollaan jonkin sortin hiprakassa kotiinpäin.

Melbourne Cupin takia pub-ravintolassa oli erittäin rajoitettu lounasmenu, joten lounaamme oli sitten tällainen.

Täällä me yövyimme. Lähempänä olevassa rakennuksessa oli kolme huonetta ja yhteinen tila. Kauempana olevassa talossa asui omistajaperhe ja siellä heidän isossa keittiössään nautimme ison pöydän ääressä todella hyvän ja monipuolisen aamiaisen.

Olimme  noin 14000 kilometrin päässä kotoa ja samassa paikassa yöpyy, tietenkin, saksalaispariskunta "Herr und Frau Jürgen", kuten heitä sitten kutsuimme. Saksalaisia ei muuten pääse karkuun minnekään. Niitä on joka paikassa ja miksipä ei olisi, varakasta porukkaa kun ovat.

Meidän huoneemme

Näköala. Ei huono.

Ystävämme olivat tehneet todella kovasti työtä matkamme eteen ja valinneet meille mukavia majoituspaikkoja. Se, että meillä näyttää olevan samanlainen käsitys majoitusten tasosta ja rahankäytönkin mukaan olemme samalla tasolla, niin ei ole tullut aihetta murinaan. Nämä meidän pysähdyspaikkamme oli vielä valittu pääasiassa lintukohteiden mukaan, kun kaikki niistä kiinnostuneita olemme. Tästä meni mm. tärkeä lintujen muuttoreitti.

Tällä rannalla näimme muutamia kahlajia, lokkeja ja useita pelikaaneja.

Bremer Bayssä oli myös monia ihania rantoja, joilla kävellä ihailemassa auringonlaskua,

kuuntelemassa aaltojen loisketta ja tuulen huminaa. Pääsääntöisesti rannikolla oli aina aika tuulista ja koska tuulensuunta oli etelästä eli antarktikselta, niin ilma ei ollut kovinkaan lämmintä.

Mietin, että olisin tähän vielä laittanut vuelä juttua Point Annista, jonne teimme päiväretken, mutta monissa blogeissa on paljon rantakuvia, joten jätin sen sitten, vaikka hieno paikka olikin.

Tähän suuntaan on kyllä vielä ehdottomasti palattava ja mieluummin enemmin kuin myöhemmin. On käytävä sitten paremmin tutustumassa Fritzgerald Riverin kansallispuistoon ja ajettava ehkäpä Esperanceenkin asti. Seuraavalla kerralla kuitenkin kuukautta tai paria aiemmin, jotta näkisimme valaitakin. Toisaalta silloin on vielä kylmempi.

Seuraava etappimme vei meidät sitten sisämaahan päin ja paikkaan, joka ei ollut meille tuttu entuudestaan. En ollut edes missään blogissa nähnyt kuvia paikasta.