Lufthansa A380 businessluokka ja Münchenin businesslounge

Kolmannet mannertenväliset businessluokan lentomme: München-Miami ja takaisin. Näidenhän piti olla "kerran elämässä"... Juu, juu... me olemme oppineet, että näitä "kerran elämässä"-asiota ei oikeastaan olekaan tai niitä ei ainakaan kannata tehdä. Sarjassa "anna pahalle pikkusormi..."

Jetlag tai käytännössä sen puuttuminen businessluokanlennon jälkeen, se on se juttu, joka on saanut meidät businessluokan käyttäjiksi pitkillä lennoilla.

Lufthansan Münchenin Non-Schengen alueen businesslounge oli siisti, avara ja valoisa. Ihan kiva paikka odottaa koneen lähtöä ja nauttia oli tarjolla ollutta aamupalaa, mutta weisswursteja ja brezejä jäimme kaipaamaan, koska Baijerissa...

Siisti ja eleetön business-lounge

Aamupalatarjoilu

Vihdoin oli aika kipitellä portille ja koneeseen.

Ei ollut "Hanssi" täsmällisesti ajassaan, kun vielä odottamaan jouduimme

Vai tältä täällä näyttää? Aika erilaiselta kuin Emiratesin vastaavassa koneessa.

Business luokka on Lufthansan A380 koneen yläkerrassa. Istuimet ovat 2+2+2. Mietitytti, että miksi istuinten välille ei ollut mahdollisuutta nostaa seinää, joka antaisi mahdollisuuden jonkinlaiseen yksityisyyteen yksin matkustaessa.

Koneessa palvelu oli loistavaa. Todella ystävällistä. Ruoka oli herkullista ja sitä oli riittävästi.

Alkuruoka: kylmäsavustettua lohta, gin-fenkolisalaattia, seljankukkajogurttia ja kurpitsaa

Pääruoka: ruijanpallasta rieslig-kastikkeessa, villibrokkolia ja venere-riisiä

Ensimmäistä kertaa otimme jälkiruoaksi juustotarjottimen ja siihen lisäksi suosituksesta portviinin. Kyllä kannatti. Loistava yhdistelmä.

Juustoja ja portviinia. Suosittelen.

Viihdykkeenä olevia elokuvia tai sarjoja oli vähänlaisesti. Tulipa sitten katsottua menolennolla Englannin liigaa ja suosikkijoukkueeni Liverpoolin peliä.

Vielä maukas aamupala ennen Müncheniin laskeutumista

Kiitos mukavista lennoista Lufthansa ja ehkäpä näemme näissä merkeissä vielä uudelleen.

Karibianristeily Princess Cruisesin Caribbean Princess laivalla

Caribbean Princess, tuleva kotimme kahden viikon ajan

Kaksiviikkoisen Karibian risteilymme teimme Princess Cruisesin Carribbean Princess -laivalla. Varustamo ja laiva valikoituivat täysin reitin perusteella.

Piazza

Kerroksissa oli isot näytöt, joilta pystyi mm. tarkastamaan mitä tapahtuu missäkin ja milloin.

Explorers Lounge

Wheelhouse Bar

Kasino näytti olevan hyvin suosittua ajanvietepaikka. Kaksi naista kertoi viettävänsä kaiken laivallaoloaikansa kasinolla.

Useat hytit oli koristeltu vuodenaikaan sopivasti

Fort Lauderdalesta risteilylle lähdettäessä kannattaa ehdottomasti ottaa hotelli sataman läheltä. Tällöin satamaan voi halutesaaan jopa kävellä, jos ei ole kamalasti raahattavaa mukana ja sitähän ei ole sillä mitä sitä Karibialla muuta tarvitsee kuin uima-asuja ja aurinkovoidetta, niin, ja hellehatun. Menee muuten nopeammin kuin minkään sortin kuljetuksella.

Laivaan asuimme tuulisesta Fort Lauderdalesta noin 14.00. Laivaan nousu oli tääläkin porrastettu, mutta Cunardiin verrattuna sisäänkirjautuminen sujui tällä kertaa sutjakkaasti. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme kaulaamme Ocean Medallion:it. Ennen medaljonkien vastaanottua meidän piti lukea varoitus liittyen kaulanauhoihin. Niin amerikkalaista. Medaljongin väri kuvaa kanta-asiakkuuden tasoa ja oli meillä ensikertalaisilla (suosikkivärini) sininen.

Ocean Medallion kesti myös snorklauksen. Unohtui taskuun.

Medaljonki korvasi entisen hyttikortin ja oli vielä paljon enemmän. Medaljonkiin kuuluvilla kahdella apilla pystyi mm. selvittämään missä oli laivalla, minne halusi mennä eli toimi navigaattorina, pystyi paikallistamaan kanssamatkustajansa, katsomaan päivän aktiviteetit, pelaamaan pelejä, tilaamaan juomia jne. Medaljonki toimi langattomana hyttikorttina, sillä hyttiä lähestyttäessä lukko avautui automaattisesti.

Hytin numeron yläpuolinen ruutu kertoi mm. hytissä asuvien nimet

Meidän hyttimme oli 14-kerroksen Riviera-kannella oleva parvekehytti. Hytti oli meille riittävän iso ja parveke samoin. Hytissä oli myös riitävästi säilytystilaa.

Tilava parvekehyttimme

Parvekkeemme, joka jäi vähälle käytölle

Tuosta parvekkeen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Meille se oli aikalailla tarpeeton, sillä siellä ei kovin paljon aikaa vietetty. Hytissäkin lähinnä nukuttiin ja vaihdettiin vaatteita, joten isommasta hytistä ei olisi ollut iloa, vaikka jotkut kanssamatkustajat kovasti intoilivat mini-sviiteistään. Minä voisin aivan hyvin matkustaa jopa ikkunattomassa hytissä, mutta HansGiorgion takia hyväksyn ikkunallisen/parvekeellisen hytin tulevaisuudessa. Siis, mikäli joskus uudestaan...😁

Island Dining Room, joka oli varattu vain anytime-ruokailijoille

Aamiaisvalikoimaamme buffetista - puuroa, hedelmiä, munakasta, jogurttia...

Useimpina aamuina nautimme aamiaista a-la-carte-ravintolassa. Kahtena aamuna kävimme syömässä pikaisen aamiaisen buffet-ravintolan puolella, jossa valikoima oli vielä laajempi, mutta myös tarjoiluravintolassa sai tilattua listan ulkopuolelta. A-la-carte-ravintolaan meidät sai rauhallisempi ilmapiiri ja pöytäämme tulevat muut matkustajat.

Lounasaikaan meripäivinä oli vaihtoehtoina tarjoiluravintola ja buffet-ravintola. Satamapäivinä vain buffetravintola.  Ruoka oli hyvää tai oikein hyvää. Erittäin paljon parempaa kuin Queen Mary 2:lla meidän "luksus"viikonloppuristeilyllämme.

Illallisella vaihtoehtoina olivat tarjoiluravintola, buffet-ravintola ja erikoisravintolat, joissa oli lisämaksu. Iltaruokailu vaihtoehdoksemme valitsimme "anytime" -ruokailun eli meillä oli mahdollisuus mennä syömään tarjoiluravintolaan 17.00-21.00 välillä. Ravintolassa valitsimme aina jaetun pyödän eli pöytäseuramme vaihtui useimmiten, mikä oli oikein mukavaa ja näin tapasi erilaisia ihmisiä. Kannattaa kokeilla.

Muutaman päivänä oli mahdollisuus pubilounaaseen ja täällöin on nautittava luonnollisesti fish and chips -annos oluella tai ilman.

Fish and chips

Merellinen alkuruoka

Suklaata kolmella tavalla. Taivaallista! Suklaajälkiroat olivat aina nappivalinta.

Laivalla oli oikein hyvä internet-yhteys. Mietimme aluksi otammeko yhteyden, mutta tuumasimme sitten, että on mukava kyetä lähettämaan kuvia ja viestejä kylmässä hytiseville tuttavillemme 😀.

Laivan asiakaskunta oli lähinnä kypsemmässä iässäolevia, mutta mukana oli myös lapsiperheitä, sillä kyseessä oli joulu-/hanukka- ja uusi vuosi-risteily ja lapsilla oli loma aika. Suurin osa tapaamistamme matkustajista oli Pohjois-Amerikasta. Tapasimme ainoastaan kourallisen Eurooppalaisia.

Suurimmalla osalla tapaamistamme oli kymmeniä risteilyjä takanaan eri laivoilla tai jopa vain Princess Cruisesilla. Kanadalainen pariskunta kertoi olevansa 64. risteilyllä Princessillä. He sanoivat, että he eivät niin kovin paljon risteile. Tämä oli heille vasta viides risteily sinä vuonna. Kaikki on suhteellista.

Palattuamme takaisin HG:n äiti kysi, että miten ihmeessä saitte laivalla aikanne kulumaan? Kumma ja hyvin yleinen luulo. Hyvin, erinomaisesti, loistavasti aika kului. Varsinkin meripäivät olivat erittäin stressaavia. Aivan liikaa mielenkiintoista tekemistä ja katsomista. Tuskin oli aikaa ruokailuun, kun oli mentävä tukkaputkella. Tai toisinaan aika vain hurahti oikeastaan ei-mitään tehden vain laivaa kierrellessä tai ulapalle tuijottaessa ja mm. lentokalojen lentoa katsellen.

Lentokala

Aurinkokansi, jossa uinnin lisäksi pääsi katsomaan amerikkalaista jalkapalloa päivästä ja illasta toiseen 😒

Vain aikuisille tarkoitettu oleskelutila oli laivan perässä

Joka ilta illallisen ja iltaohjelman jälkeen hyttiin tultuamme löysimme sängyltämme seuraavan päivän Princess Patter -päiväohjelman, jonka silmäilimme nopeasti ennen nukkumaan menoa, jotta emme menettäisi mahodollista mielenkiintoista aamuista ohjelmaa nukkumalla.

Princess Patter, liput Aruban retkellemme ja kutsu taidenäyttelyyn

Rivitanssi oli suosittua, hyvä että mukaan mahtui

Hytissämme oli myös televisio, josta oli mahdollista katsoa elokuvia, sarjoja, urheilua jne. Tai olisi ollut mahdollista, mutta ainakaan meillä ei ollut aikaa tuohon. Ainoastaan aamulla katsoimme/kuuntelimme aamutoimien ohella risteilyjohtajamme, DuValin, juontaman parikymmentäminuuttisen Wake Shown, joka keskittyi sen päivän ohjelmaan laivalla. Meidän ristilyjohtajamme oli aivan mahtava. Jossakin vaiheessa alkoi jo naurattaa kun vain näkikin hänet.

Risteilyjohtajamme DuVal veti aamushowtaan tänä aamuna esiintyjien pukuhuoneessa

Laivalla oli luentoja jokaisesta saarikohteestamme. Tämän lisäksi kävimme sivistämässa itseämme taideluennoilla mm. nykytaiteesta, HG kävi valokuvausluennoilla, kävimme seuraamassa erilaisia kilpailuja, upeita ilta-showta, kävimme discossa yökerhossa, kiertelimme laivaa... syötiin, kun ehdittiin... kävimme seuraamassa taidehuutokauppaa jne.

Princess Theatre - lavastus joulushowta varten

Pääkokki ja Maitre d'hotel (=tarjoilijoiden esimies) aloittelemassa hillittömän hauskaa showtansa

Voice of Ocean -kilpailu

Laivan tekninen esittely. Laivassa on Värtsilän moottorit.

Laivankeittiöön pääsi keittiökierroksella

Viidennen kerroksen käytävällä oli taidetta esillä huutokaupaa varten

Apropos, taidehuutokauppa. Niitä oli laivalla kolme kertaa. Kävimme seuraamassa niistä ensimmäistä. Kumpikaan meistä ei ole ollut ikinä missään huutokaupassa. Olimme uteliaita ja meitä kiinnosti myös kieltämättä, minkä hintaisia esillä olleet maalaukset tai veistokset oikein olivat. Osa oli hintaluokassa, jota olisi voinut ehkä maksaa, suurin osa ei ollut. Edessämme huutokaupassa istunut pariskunta huusi kaksi taulua itselleen. Toinen tauluista oli yli 50 000 USD ja toinen yli 70 000 USD. Huh! Ihmisillä on näköjään erilaisia risteilybudjetteja.

Tuosta pariskunnasta tulikin mieleen, että ihmisen varallisuutta ei oikein pysty kertomaan vaatetuksesta tai muustakaan ulkoisesta habituksesta. Näin siis olemme oppineet ulkomailla eläessämme ja matkustaessamme. Tälläkin matkalla tapasimme ja keskustelimme ihmisten kanssa, joita tuskin normaalielämässämme ikinä oikeastaan tapaisimme ja joiden kanssa ryhtyisimme tai pääsisimme puheille. Erilaisen taloudellisen tilanteen tai paksuisen rahapussin omaavat ihmiset kohtasivat useamman kerran. Tässä laivassa ja Princessillä muutenkaan ei ole "laiva laivassa konseptia", mikä toi sviittimatkustajat ja muut yhteen.

Erittäin harvoin muuten kukaan kysyi mitä ihmiset ovat tai ovat olleet ammatiltaan. Ainakin täällä Saksassa ollaan erittäin kiinnostuneita toisten ammateista ja koulutuksista ja näitä kysytään heti, sillä pitäähän ihmiset osata asettaa johonkin laatikkoon ja täällä laitetaan myös vaatetukselle aivan liian suuri arvo (omakohtaista kokemusta). Välillä mietimme itse, että onko tuolla niin kamalan väliä mikä kenenkin ekonominen tai koulutustausta on, sillä ei korkea koulutus tai palkka tee parempaa ihmistä. Hyviä ja miellyttäviä ihmisiä löytyy joka tasolta. Näin siis meidän kokemuksemme.

Kapteenimme, jonka HG huomasi eräänä iltana seisovan vieressään kannella ja HG pääsi näin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan. HG oli muuten onnesta soikeana ja muisti siitä sitten aina sopivassa yhteydessä mainita.

Kaikki ilo loppuu aikanaan. Kaksiviikkoinen risteilykin. Viikon risteily olisi ollut aivan liian lyhyt ja tätä komppasivat monet muutkin.

Näitä ei oikeastaan haluaisi nähdä, sillä ne tarkoittavat lähtöä laivasta

Aamuinen Fort Lauderdale toivotti meidät takaisin.

Laivasta poistumisemme meni todella nopeasti, sillä maahantuloviranomaisten tiskeille oli kaksi jonoa toinen pohjois-amerikkaisille ja toinen muille ja koska meitä muita oli matkustajista vain vähän, niin emme oikeastaan joutuneet ollenkaan jonottamaan maahan pääsyä. Kerrankin näin päin 😀. Maahantuloviranomainenkin vain luki passeistamme nimemme ja sanoi sitten passit takaisin antaessaan, että "nyt sitten ostoksille". Mistä hän tiesi mikä suunnitelmamme sille päivälle oli?!

Näkemiin Caribbean Princess. Ihana kotimme kahden viikon aikana.

`Till we sail again.

Cunardin Queen Mary 2 – viikonloppuristeily Hampurista Southamptoniin

Queen Mary 2 odottaa meitä kyytiinsä Hampurin satamassa

(Tekstissä riviväli sekä fontti muuttuu syystä jos toisesta ja en enempää jaksanut tapella niiden kanssa. Sopiipa muutenkin tähän matkaan.)

Cunardin risteilyistä ja Queen Mary 2:sta lukiessa matkatoimistojen sivuilta ja esitteissä saa kuvan todella ylellisestä risteilystä, jota kuvataan mm. seuraavasti: „Legendaarisen Queen Mary 2 -loistoristeilijän kyydissä“, „Cunard – viiden tähden risteilyjä“, „Queen Mary 2 on rakennettu laatua ja luksusmatkailua ajatellen“ tai „Laivalla nautit monipuolisista palveluista, hienostuneesta ilmapiiristä ja menneen ajan tunnelmasta unohtamatta gourmet-elämyksiä laivan ravintoloissa.“

Kukapa noista ei innostuisia. Meillä on edessä ihana viikonlopun luksusmatka todellisella loistoristeilijällä.

Matkamme QM2:n lähtöterminaaliin alkoi Hampurin päärautatieasemalta Cunardin järjestämällä kuljetuksella. Linja-autonkuljettajamme kertoili matkan aikana erittäin hauskalla tavalla Hampurista ja sen eri nähtävyyksistä. Tämä linja-automatka satamaan osoittautui ehdottomasti yhdeksi matkamme kohokohdista.

Hampurin ankea satamaterminaali

Olimme pyynnönmukaisesti satamassa jonkin verran ennen kolmea, sillä meidän laivaan sisäänkirjautumisajaksi oli ilmoitettu 15.00. Tuolloin Check-in tiskeille vievä jono kierteli jo pitkin yksinkertaisennäköistä hallia. Tunti ja viisitoista minuuttia myöhemmin lähestyimme tiskiä ja pääsimme kirjoittautumaan laivaan. Tämän jälkeen edessä oli vielä turvatarkastus ennen kuin kävelymme hirvällä kiireellä kohti laivaa pääsi alkamaan.

Tämmöinen näky kohtasi laivaan sisään noustuamme.

Laiva on suuri, noin 300 metriä pitkä, ja varsinkin alussa hyvin sekava, sillä kaikilla kansilla ei ole kulkua päästä päähän. Mistä se oma kansi löytyy? Mihin suuntaan on mentävä? Missä hissi? Hissit ovat näköjään pois käytöstä. Eipä tuo haittaa, sillä kohta pääsemme herkkujen pariin.

Aluksemme pohjakuva tuli tutuksi matkan aikana

Löydettyämme vihdoin omalle kannellemme ja kävellessämme kohti hyttiämme tuli jo kuulutus kello 17.00 pidettävästä turvallisuustiedoitustilaisuudesta, johon meidän kaikkien Hampurista laivaan nousseiden piti osallistua. Stressiä pukkasi näin alkuun.

Käytävää riitti, mutta löytyi se hytti vihdoinkin

Matkaa varatessamme oli enää jäljellä sisähyttejä tai tähän tarkoitukseen turhan kalliita sviittejä. Koska olimme kuitenkin päättäneet haluavamme päästä tutustumaan hienoon luksusristeilijään edes pidennetyksi viikonlopuksi, niin meille kelpasi oikein hyvin sisähyttikin. Hytti osoittautui meille riittävän suureksi ja HansGiorgollekaan ei tullut ahtaanpaikankammoa. Sänky oli aivan loistava ja molemmat yöt tulikin hyvin nukuttua.

Ihanan pehmeä sänky.

Mitä me emme, muuten, kumpikaan ymmärtäneet silloin eikä nytkään, ehkä olisi pitänyt kysyä, että jos tulee evakuointi, niin miksi ihmeessä pitää ensin mennä hyttiin hakemaan pelastusliivit ja vasta sen jälkeen kipitellä omaan evakuointipaikkaansa tuonne ravintolaan? Mikä järki tuossa oikein on? Miksei mennä suoraan pelastusvenekannelle?

Laivan lähtöaikaa Hampurista ei ilmoitettu etukäteen. Edes check-in-tiskillä eivät tätä osanneet sanoa! No, ketäpä se kiinnostaisikaan. Kaiken varalta siirsimme kuitenkin iltaruokailumme illan toiseen kattaukseen eli kello 20.30. Näin varmistimmekin, että pääsimme katsomaan laivan lähtöä satamasta ja ihailemaan kaupunkia Elbe-joelta päin. Hampurihan ei ole merenrantakaupunki, vaan merelle on Elbeä pitkin matkaa noin sata kilometriä.

Kuuluisa Elbphilharmonia-konserttitalo laivalta nähtynä.

Mielenkiintoinen konttisatama toisella puolella jokea. Pitää käydä seuraavalla Hampurin reissulla tutustumiskierroksella.

Laiva näytti kiinnostavan, sillä sitä seurasi useampi sightseeing-vene laivan lipuessa Elbellä kohti merta.

5*-hotelli henkilökuntineen toivotti QM2:n matkaan.

Blankenese, Hampurin kaupungin vauraampi kaupungin osa, lepäsi iltaauringossa.

Koska olemme tekniikan alan ihmisiä, niin olihan se kuva otettava myös Airbusin Beluga-rahtikoneesta.

Myöhemmin illalla lähellä rannikkoa näimme kymmeniä tuulivoimaloita, joista meidän Baijerinkijn sähkö jokusen vuoden päästä kai tulee ydinvoimaloiden käytöstäpoiston jälkeen, jos saavat sähkönsiirtoverkon ensin rakennettua.

Cunardin antamien ohjeiden mukaan laivan pukukoodi on hyvin tarkka. Päivisin pukeutuminen saa olla rentoa, mutta kello 18.00 jälkeen matkustajien pitää panostaa pukeutumiseen: miehillä vähintään bleiseri, kravatti vapaaehtoinen ja naisilla juhlava leninki tai housuasu. Gaalailtoina on pukeuduttava vieläkin juhlallisemmin: miehillä smokki tai tumma puku sekä kravatti tai rusetti ja naisilla iltapuku tai cocktailmekko. Laivan joissakin yleisissä tiloissa sekä buffet-ravintola King's Courtissa saa iltaisinkin viettää aikaa rennommissa vaatteissa.

Ennen laivan lähtöä vaihdoimme sitten käskystä päällemme illan pukukoodin mukaan vähän parempaa. Totuus pukukoodista kuitenkin oli, että kaikenlaista pukeutumista näki vielä tuon kello 18.00 jälkeen. Gaalailtanakaan ravintolassa pukukoodi ei pitänyt. Muutenkin tuo gaalailta jäi hieman epäselväksi. Miksi piti pukeutua hienosti, kun ruokailu ei eronnut mitenkään normaali-illasta. Tai olihan siellä jossakin kohtaa jousikvartetti soittamassa. Se oli ehkä se gaalaosuus? Aivan turhaan tuli stressatutua omasta pukeutumisesta. Olisivat kertoneet, että kunhan on siistit ja ehjät vaatteet, niin niillä pärjää oikein hyvin tällaisella luksuslaivallakin.

Britannia ravintola. Meidän pöytämme oli tuolla ylemmällä tasanteella.

Pääravintolamme laivalla oli Britannia. Ensimmäisellä illallisella otin pääruoaksi kokin suosittelemaa confit-ankkaa. Olisi pitänyt jättää ottamatta, sillä oli vastaavaa syönyt juuri muutama viikko aiemmin naapureidemme tarjoamalla illallisella ja odotus oli kova. Tarjoilija heitti ruman, täysin mautoman ja suolaisen annoksen eteeni. Hämmennys oli suuri. Tämäkö on gourmet-ruokaa luksusristelijällä? 

Seuraavana aamuna menimme a-la-carte-aamiaiselle rauhalliseen Britannia ravintolaan. Valikoima oli monipuolinen, mutta kuten illallakin laatu eikä maku ei vastannut odotuksia. Tilaamani eggs benedict näytti siltä kuin se olisi purkista tullut, ehkä olikin, ja se oli myös huonoin mitä olen ikinä syönyt. HG kertoi, että hänen juustomunakkaansa ei maistunut yhtään millekään ja croissantti ei ollut voita nähnytkään. HG epäili, että croissantti oli Tescon purkista.

Lounastamassakin kävimme myös tuossa samaisessa Britannia ravintolassa ja sama linja ruoan suhteen jatkui. Tarjottu kolmen ruokalajin ateriamme oli myöskin mauton. Valittavissa oli lounalla kuten illallisellakin kuusi alkupalaa, neljä pääruokaa ja neljä jälkiruokaa.

 

Lounaan ruokalistaa lukiessa alkoivat sylkirauhaset toimimaan, turhaan.

Britannia ravintolan ruoka oli näköjään koko ajan tasaisesti valitettavan mautonta ja annosten ulkonäkökään ei häikäissyt. Tämän huomaa jo siitä, että meillä ei ole kuvan kuvaa laivan ruoista. Emme me tarvitse koben-härkää tai beluga-kaviaaria. Normaalia hyvistä aineksista tehtyä maistuvaa ruokaa, jossa mausteena on käytetty muutakin kuin ne kuuluisat suola ja pippuri, vaikka usein suola ja pippurikin riittävät, kun aineet ovat kunnollisia. Suola oli meidän ruoissamme pääosassa.

Jos jotain positiivista Britannia ravintolan ruoista pitää löytää, niin a la carten annoskoot olivat hyvät eli pienet, joten ei tullut syötyä itseään ähkyyn asti mikä monesti buffet-ravintolassa, ainakin minulla, on pelkona, koska kaikkahan pitää maistaa.

Illallisella samassa pöydässä istunut ranskalaismies sanoi laivan ruoasta puhuttaesssa, että buffet ravintolan ruoka on maukkaampaa kuin meidän pääravintolamme Britannian ja ei kai näin pitäisi olla. Niinpä. Buffetravintola oli parempi ja olisimmehan me voineet nauttia noutopöydän antimista kaikki ateriamme. Syy, miksi emme syöneet tai oikeastaan halunneet syödä aterioitamme buffet-ravintolassa on, että laivalla tulee keskusteltua pääruokaravintolan pöydässä pöytäseurueeseen (nyt meillä oli unkarilainen pariskunta ja ranskalainen ystäväpari pöydässämme) kuuluvien matkustajien kanssa tai vaikka istuisi vain kahden hengen pöydässä, niin silloinkin tulee useimmiten keskusteltua vieruspöydässä istuvien kanssa (aamiaisella saksalaispariskunnan kanssa). Tästä asiasta me pidämme ja kuulemamme mukaan moni muukin.

Toinen syy, että emme halunneet syödä buffet-ravintolassa on, että siellä on normaaleina ruoka-aikoina karmea tungos, hälinä ja häslinki ja rauhasta ei tietoakaan. Tällä laivalla ruoan suhteen tuo olisi siis ollut paras vaihtoehto, mutta silloin, kuten jo sanottu, olisi jäänyt monta hyvää ja mielenkiintoista keskustelua tekemättä ja mukavia ihmisiä tapaamatta. Uhraus oli tehtävä.

Ravintolan palveluakaan ei voi myöskään kehua mitenkään ystävälliseksi tai hymyileväksi, vaikka henkilökunta suurimmaksi osaksi näyttikin olevan Aasiasta.

Queens Room, jossa tarjotaan Afternoon Tea

Afternoon teatä odotin kovasti. Enkä turhaan. Ehdottomasti paras ateriakokemus laivalla. Afternoon Tea tarjoillaan aina meripäivinä ihan mukavannäköisessä Queens Roomissa normaalimatkustajille ja Grill-ravintolassa sviittimatkustajille. Afternoon tealla tarjottu Twiningsin Cunardille kehittämä tee oli erittäin hyvää (olisin ostanut jopa kotiin, jos olisin voinut) ja teen kanssa tarjottavat cocktail-palat, makeat leivokset ja etenkin skonssit clotted creamilla eli hyvin paksulla kermalla ja mansikkamarmelaadilla olivat todella maukkaita.
 

Neljän hengen pieni pöytä afternoon teallä. Saimme pöytään oikein mukavan saksalaispariskunnan.

Laiva oli mielestämme kaunis ulkoa ja sisältä eli puitteet jonkun sortin luksusristeilylle olisivat olleet kunnossa. Queen Mary 2:stahan kuvataan Cunard-yhtiön elegantiksi lippulaivaksi. Laiva on aloittanut liikennöinnin vuonna 2004 ja alus on remontoitu kokonaan vuonna 2016. 
 

Sisääntuloaula portaikkoineen

Käytävän vuodenaikaseinä

Laivalla oli esillä paljon maalauksia. Tässä QM2 ja takana pikkusisko Queen Victoria.

Laiva oli kookas ja vaikka matkustajamäärää oli suurehko, noin 2600 matkustajaa, ei määrää normaalioloissa huomannut vaan laivalta löytyi mukavia, rauhallisia nurkkia, ainakin näin päiväaikaan.

Coctail- tai sammppanja- , hm, baari?

Täällä voisi pelata vaikka bridgeä

Laivalla oli oikein kaunis ja houkutteleva kirjasto, josta olisi halutessaan löytänyt luettavaa

Queens-Grill tason sviittimatkustajien pääruokaravintola näytti juhlavalta

Ennen illallista kävimme Royal Court Theatressa katsomassa 45 minuutin esityksen, jota oli kovasti kehuttu, joka alkoikin lupaavasti miestrion esityksellä. Kunpa, oi kunpa, illan esitys olisi ollutkin tätä, mutta parinkymmenen minuutin jälkeen lavalle tuli laivalla valtavasti hehkutettu Royal Theatre Company, jonka esitys oli todellinen pohjanoteeraus, huonoa laulamista ja tanssahtelua.

Aneeminen Royal Court Theatre ennen esitystä

Meripäivän vietimme laivaa kierrellen ja vietimme muutenkin paljon aikaa ulkona eri kansilla. Ilma oli mukavan aurinkoinen ja monet näyttivät viettäneet sen uima-altaalla auringossa, sillä illalla ja seuraavana aamuna tuli vastaan useampikin keitettyä rapua muistuttava henkilö.

Aavameri, vaikka Englannin rannikko ei kovin kaukana ollutkaan.

Meri oli aika tyyni.

Sää salli viikonloppuamme.

Sunnuntai-aamuna tämä luksusristeily oli vihdoin ohi laivan saavuttua Southamptonin satamaan. Onneksi. Meidän käsityksemme luksuksesta on erilainen kuin mitä QM2:lla ja Cunardilla oli tarjota. Tulipa tehtyä matka ja olipa hyvä, että kesti vain sen kaksi yötä. Kiitos, mutta ei uudelleen.

Southamptonissa matkalaukut odottavat hakijoitaan

Southhamptonin terminaalirakennus sisältäpäin - ei kyllä houkuta tämäkään

Tämä meidän risteilymme oli Cunardin tarjoamia lyhyitä viikonloppuristeilyitä, joissa tarjotaan mahdollisuutta tutustua luksuslaivalla risteilyyn. Hah. Saksassa näitä risteilyjä tarjotaan nimellä „Kleine Auszeit“ eli „Pieni Aikalisä“. Enempään meillä ei olisi ollut tällä kertaa aikaakaan ja onneksi ei ollutkaan, sillä jos luksus Cunardilla todella tarkoittaa tätä kokemaamme, näkemäämme ja etenkin maistamaamme, niin saa puolestamme olla. Mutta... ehkäpä tämä oli englantilaista luksusta! Eräs laivalla kohtaamamme englantilaispariskunta oli tehnyt Cunardin laivoilla useita (unohdin jo määrän) risteilyitä eri puolilla maailmaa ja pitivät kovasti kokemastaan.

Mietin tätä kirjoitusta aloittaessa, että mahtaako tästä tulla liian negatiivinen, mutta kyllä tästä positiivistakin löytyi. Nyt olemme tätäkin kokemusta rikkaampia. Mukavia ihmisiä, pääasiassa, tapasimme ja mielenkiintoisia keskusteluja kävimme. Mitä tästä matkasta voi vielä positiivisena ottaa on, että muisteltavaa ja ihmeteltävää "luksus-laivasta" on riittänyt hyvin usein.

Tämä oli meidän kokemuksemme Cunardin Queen Mary 2 -luksusristeilystä. Mikäli, niin, tämä olisi ollut ensimmäinen risteilykokemus, niin olisimme katsoneetkaan risteilyalukseen päin. Mutta koska ensi kosketuksemme risteilyyn ja sen mukavuuteen saimme jokunen vuosi sitten Royal Caribbeanin laivalla, niin vielä tämän luksusristeilyn jälkeen emme anna periksi vaan seuraavaksi suuntaamme kahden viikon risteilylle premium-luokkaan kuuluvalla laivalla ja katsotaan mitkä ovat aatoksemme sen jälkeen.