Lofer - pyöräilyä ja vaeltamista

Alppikausi on nyt avattu "kevyesti": 60 kilometriä sähköpyörällä, 1000 metriä nousia vaelluksella ja tähän lisäksi kaksi rotkoa ja yksi luola. Nyt päästään siis asiaan eli vuorille. Pitkän viikonlopun kunniaksi suuntana oli suosikkimaani Itävalta ja siellä meille uusi kohde Lofer Salzburgin-osavaltiossa vain kivenheiton päässä Saksan rajalta.

Loferin kautta virtasi Saalach-joki, jossa oli tänä viikonloppuna mm. jokimelonnan tai vastaavan Saksan mestaruuskilpailut.

Meillä oli varattuna todella mukava pieni huoneisto rauhallisella alueella noin 10 minuutin kävelymatkan päästä Loferin keskustasta. Asunto oli hiljattain remontoitu ja mukavan näköinen.

Näköala parvekkeeltamme Loferer Steinbergille.

Mukavankokoinen kylpyhuone

Olohuone ja ruokailutila

Keittiötila

Naapuristossa oli Laufentejä (juoksija ankka) eli saatiin se pakollinen lintukuva 😄. Matkalla näimme kolme sepelrastasta, joista emme valitettavasti ennättäneet saamaan kuvaa, mutta tältä ne näyttävät: (http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/sepelrastas).

Meillä ovat magnoliat jo mennyttä, mutta täällä korkeammalla (noin 620 m merenpinnasta) magnolia oli vasta tulossa kukkaan.

Perjantaille ja lauantaille oli luvattu aurinkoista säätä, joten vuokrasimme perjantaiksi sähköpyörät ja lauantaina ajoimme Kösseniin vaeltamaan.

Sähköpyörällä Tauern-pörätietä pitkin Loferista Saalfeldeniin ja takaisin. Matkaa lenkille tuli noin 60 kilometriä. Pyöräreitti oli hyvin viitoitettu ja hyväkuntoisella asfaltilla oli mukava ajaa kauniissa maisemissä.

Tämmöiset upouudet menopelit meillä oli tällä kertaa allamme.

Saalfeldenissä kävimme lounastamassa kreikkalaisessa ravintolassa ja paluumatkalla  pysähdyimme tankkaamaan itseämme kakulla ja jäätelöllä. Emme olleet ainoat kahvilan herkuista nauttivat sähköpyörällä ajajat.

Sacherkakkua. Hyvää.

 Takaisin tullessa St. Martin bei Lofeissa alkoi jo näkyä enteitä tulevasta sade- ja ukkoskuurosta.

Mutta perille pääsimme aivan kuivana. Tämä oli jo neljäs kerta sähköpyörällä ja aina yhtä ihanaa. Kun lenkkimme lopuksi tarkastelimme toistemme ajodataa, niin huomasimme mielenkiintoisen seikan (katso kuva alla).

Ylärivissä on minun ajamastani ja alla HG:n pyörästä taltioidut mittarinlukemat. Kokonaismatkassa meillä on eroa 2 km, mutta tuo akun käyttö ei kyllä voi pitää paikkaansa, sillä näyttää siltä, että minä en olisi sähköavustusta oikeastaan käyttänytkään (viisi tolppaa akussa), mikä ei kyllä pidä paikkaansa.

Hochkössen valikoitui vaelluskohteeksemme, koska siellä oli hissi jo auki ja koska minä haluan sellaisella mäeltä alas. Bärenhütteä ja siellä odottavaa lounasta kohti lähdimme aluksi kiipeämään metsäpolkua pitkin. Aluksi menimme tienpohjaa ja sitten kapeahkoa jyrkkää polkua, jossa oli vielä mukava kerros viimevuotisia lehtiä ja täten ei voinut olla aivan satavarma mitä kengän alla oli.

Välillä polulta oli jo mukavat maisemat alas laaksoon ja sitten taas jatkettiin puiden varjossa.

Kössenin kylä

Vaellusreitti ylös Hochkössenille meni jostakin syystä lopussa laskettelurinnettä pitkin, joka oli kyllä kivan jyrkkä.

Laskettelurinteen kukkaia

Bärenhütteltä oli mukava näköala mm. Walchseen suuntaan.

Bärenhütte, jonka olemme usesati nähneet televisossa.

Paikka oli liitovarjoilíjoiden suosiossa. Näimme päivän aikana toista sataa eriväristä varjoa ja lentämässä oli vanhaa ja nuorta, miestä ja naista. Mikäpä näissä maisemissä oli lennellä.

Vielä oli vähän lunta rinteillä.