Matkalla sinne missä Kanslerimmekin viettää vaelluslomansa

Meillähän on ollut jo vuosia tapana pitää kesälomaa syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa ja silloin suuntamme on yleensä ollut Alppien eteläpuoli, jossa kokemuksemme mukaan on takuuvarmasti aika usein mukava sää.

Tämä matkamme alkoi lauantai-aamuna vesisateessa pilvien roikkuessa alhaalla.

Jossain päin Allgäuta

Neuschwansteinin linna lähellä Füsseniä

Matkamme eteni alussa mukavasti, mutta Füsseniä lähestyttäessä alkoi “neverlost”-systeemimme näyttää ajoreitiämme punaisena eli ruuhkaa olisi tiedossa. Eteläänpäin oli siis muitakin matkalla kuin me. Itävallan puolelle päästyämme päätimme, että emme aja normaalireittiä eli Fernpassin kutta vaan kurvaamme Reutten luona tielle numero 198 ja ajamme sitten Elmenin jälkeen Bschlaber Landstrassen kautta Imstiin. Matka pitenisi kilometrillisesti, mutta saisimme ajaa eikä tarvitsisi tökkiä Fernpassin ruuhkassa. Tämä oli meistä hyvä idea.

Itävallan puolella laitoimme radion päälle (OE3 tai Radio Tirol) ja sieltä liikennetiedotteita kuunnellesssa kuulimme, mm. että Silvretta Hochalpenstrassella pitää olla jo lumiketjut käyössä. HansGiorgion ajaessa katselin aikani kuluksi ajoreittiämme kartasta ja huomasin että tuolla Imstiin menevällä maantiellä olisi korkein kohta noin 1900 metrissä ja kysäisin HansGiorgiolta, että miten korkealla se Silvrettan tien korkein kohta on. "Noin 2000 metriä", oli vastaus. OK, Hm, tuota, meillä on edessä sola, jossa korkeutta on 1900 metriä.

Käännyimme B. Landstrasselle, joka oli mukava tie ajaa, mutta auton näyttämä lämpötila laski koko ajan ja vesisade muuttui rännäksi ja alkoi lopulta kiinnittyä ajorataan.Niin ja kesällä autossa oli luonnollisesti kesärenkaat!

HansGiorgio tuumasi, että kyllä tästä selvitään, kunhan vain noi edellä ajavat eivät pysähdy tänne ylämäkeen. Siinäpä sitten jännitettiin ja edettiin letkassa etananvauhtia.

Vastaamme tuli autojen lisäksi moottoripyöriä ja yksi pyöräilijäkin. Hulluja!!! Mitähän on päässä liikkunut kun tien valitsivat.

Pass:ille tai mikä tämä suomeksi oikein onkaan, eli korkeimpaan kohtaan päästyttyä oli pakko pysähtyä pyyhkimään tuskanhikeä, kun siinä tiesi, että alas päin pääsee aina jotenkin.

Lämpötila autonmittarin mukaan +0.5C. Huh!

Käytännössä heti alaspäin jatkettuamme rännän tulo loppui ja satoi vain vettä, joka sekin loppui jossakin vaiheessa. Siinä samalla valkeni, miksi ne monet moottoripyörät olivat lähteneet ajamaan tuota reittiä. Eiväthän he voineet tietää, että nyppylän toisella puolella olisi vastassa lumisade ja luminen tie.

Loppumatka meni mukavasti puolipilvisessä ja hieman sateisessa säässä Reschenpassin kautta ajaessa. Ihana päästä Etelä-Tiroliin.

Reschenpass ja patojärveen jääneen kylän kirkon torni autonikkunasta nähtynä

Bella Italia!