Me vaellamme mielellämme ja tästä
syystä vietämme suurimman osan lomistamme vuorilla. Vielä joitakin
vuosia sitten meillä oli (valitettavasti) tapana valita
vaelluskohteet sen mukaan, missä ei satanut, koska minut (tytöthän) on
tehty sokerista... Kun sääennustus lupasi sadetta me vaihdoimme kokonaan paikkakuntaa tai sitten ajoimme sadetta pakoon isompaan kaupunkiin ja
vietimme shoppailu- tai museopäivää. Meillä oli kaiken kaikkiaan todella hyvä tuuri säiden suhteen, kunnes tuli tuo kesä, jolloin satoi
melkein jatkuvasti.
Harmaata pilvimassaa, vettä ja etanoita |
Loman lähestyessä ja säätiedoituksia
katsottua alkoi olla aivan selvää, että menimmepä melkein minne tahansa,
niin vettä tulisi niskaan enemmän tai vähemmän. Huomasimme, että halumme päästä vuoriseuduille ja
vaeltamaan oli selkeästi suurempi kuin kauhistuttava ajatus
vaeltamisesta vesisateessa, joten meidän oli muutettava ajatuskaavaamme ja alettava etsiä jonkinsortin vaihtoehtoisia reittejä alempaa, joita voi mennä turvallisesti liukastumista
pelkäämättä satella ja märällä. Huomasimme asiaa tutkiessamme vihdoin, että siis ihan oikeasti, laaksoissahan on aivan lostavat
vaelluspolut ja -tiet sadepäiviä varten. Kun on kuvitellut olevansa sokerista, niin eipä mokoma ollut edes käynyt mielessä.
Mieleemme on taottu, että kunnon, oikeita, vuoripolkuja mentäessä sateella tai märällä on olemassa suuri liukastumisen ja siten onnettomuuden ja jopa kuolemankin vaara ja varsinkin, jos satuu vielä ukkostamaan. On sekin valitettavasti koettu, kun säätiedotteista huolimatta ukkoskuuro yllätti kesken matkan. Siinä vähän orpona toivottiin ettei se aivan päälle tulisi, kun piilopaikkaa ei oikein ollut näkyvissä.
Mieleemme on taottu, että kunnon, oikeita, vuoripolkuja mentäessä sateella tai märällä on olemassa suuri liukastumisen ja siten onnettomuuden ja jopa kuolemankin vaara ja varsinkin, jos satuu vielä ukkostamaan. On sekin valitettavasti koettu, kun säätiedotteista huolimatta ukkoskuuro yllätti kesken matkan. Siinä vähän orpona toivottiin ettei se aivan päälle tulisi, kun piilopaikkaa ei oikein ollut näkyvissä.
Ei näytä kivalta tuo pilvi |
näin sateenvarjon kanssa. |
Kenkiinkin saattaa päästä mennä
vettä ja siinä tulee sitten mieleen lapsuuden hyppelyt
vesirapakossa märissä kumppareissa, kun joka askeleella kuuluu
lits-läts. Nyt se ei nii-in kivaa kuitenkaan pidemmän
päälle ollut. Eka päivä vielä meni, mutta muut ei ja koska vaelluskengät eivät
valitettavasti kuivu kovin nopeasti, niin vanhat hyvinpalvelleet
vaelluskenkäni menivät valitettavasti tuon reissun jälkeen
vaihtoon.
Siis nämä rakkaat, hyvinpalvelleet, vain 15-v vaelluskengät |
Sateella, sumussa tai kun pilvet muuten
vain roikkuvat matalalla on maagista ja välillä vähän pelottavaakin kulkea seudulla, jota ei tunne
ja jossa ei aina edes kunnolla näe mitään. Välillä näkee
eteensä vain jokusen kymmenen metriä ja sivulle katsoessakin
vastassa on harmaa pilviseinä eikä ole
aavistustakaan mitä ympärillä on. Kuten näissä paikoissa, joita meidän pitää
joskus mennä paremmalla aurinkoisemmalla ilmalla
katsomaan. Millaisessa maisemassa tuolloin päivävaelluksemme teimme, kun siellä
näytti tältä.
Pudotus? Jyrkkäkin? |
Eibseeblick - näkymä järvelle? |
Nyt jälkeenpäin olemme olleet hyvin, todella ja erittäin tyytyväisiä tuohon muutama vuosi sitten tehtyyn erittäin
rohkeaan päätökseemme alkaa vaeltamaan myös huonolla ilmalla vesisateella. Kuten eräänä viikonloppuna, jolloin olimme jälleen kerran alpeilla ja sateisesta sunnuntaivaelluksestamme tuli yllättäen viiden alppisalamanterin
kierros. Huikeaa! Ilman vesisadetta ja kosteutta
emme olisi noita harvinaisia mustia liskoja varmaan ikinä nähneet, sillä ne ovat normaalisti yöliikkujia ja vain kun kosteutta on tarpeeksi ne tulevat koloistaan myös päiväaikaan ulos.