Kun ultra-luxus, 6-tähden risteily oli ihan mukava ja kiva? Olivatko odotuksemme liian korkeat? Kun olet risteilyn jälkeen hämmentynyt? Kerronpa...
Pääsimme vähän yllättäen Silversean uusimman laivan Silver Dawnin neitsytmatkalle. Kiitos tästä kuuluu koronalle, joka siirsi laivan risteilykesän alkua. Matkamme oli ostettu yli puoli vuotta sitten ja jännitys laivalle pääsyyn kasvoi risteilypäivän lähestyessä. Omikronin jyllätessä koti-Saksassa olimme pari viikkoa normaalimpaa varovaisempia, sillä laivaan ei ollut pääsyä ilman koronatestiä.
Iltapäivällä menimme laivalle Silversean kuljetuksella. Parikymmentäminuuttinen matka kaupungin läpi meni kuin siivillä asiantuntevan oppaan kertoessa nähtävyyksistä. Terminaalin ulkopuolella meitä odotti järkyttävän pitkä jono, jonka jatkoksi jäimme. Yli tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme pikakoronatestiin (miksi tätä testausta ei olisi voinut hoitaa jo hotellissa edellisenä iltana ja/tai nyt aamulla) ja siitä alkoi hermojakuluttava viisitoista minuuttinen, jonka jälkeen menimme taas tiskille, josta saimme lappuun leiman "Negative". Huokaus! Nyt matka voi alkaa. Laivaan nousuun meni kaikkiaan kaksi tuntia. Vaikka tätä huonostihoidettua jonotusepisodia ei kai voi laittaa Silversean piikkiin, vaan paikallisen satamahallinnon, niin... Kuitenkin. Jotakin olisi pitänyt tehdä varustamon puolelta. Joka tapauksessa tämä kaikki ei tuonut tunnetta luksuksesta.
Laiva oli mukavan pieni (596 matkustajaa, 411 miehistönjäsentä), joten laivaan tutustui nopeasti. Sviittimme (laivassa on vain sviittejä) oli oikein kaunis ja hyvin varusteltu. Isossa marmorisessa kylpyhuoneessa on täysikokoinen kylpyamme ja suihkussa on suuri lasiovi. Käytössä olivat ylelliset Bulgarin tuotteet ja italialaiset, ihanat pyyhkeet. Meille riittävän tilavasta vaatehuoneesta löytyivät vielä aamutakit ja tossut. Silver Dawnin sviittimme vastasi kuvitelmiamme 6 tähden (sanovat olevansa) laivan hyteistä. Tämän lisäksi meillä oli hovimestari käytössämme (ihana, nuori filippiiniläisnainen). Tätä hovimestaripalvelua pidimme etukäteen vähän turhana, mutta se oli kyllä loppujen lopuksi ehdottomasti luksusta. Hän jopa vei meidät katsomaan yhtä laivan suurista luksussviiteistä.
Risteilymme alussa sää oli viileää ja tuulista. Toisena iltana ennen lähtöämme satamasta kapteeni kuulutti, että seuraavalla matkaosallamme tulisi olemaan noin nelimetriset aallot. Illallista syödessämme alkoi laiva jo keinua ja yhdessä vaiheessa laiva oli jopa muutamia minuutteja jonkin verran kallellaan. Salissa oli huvittava näky, kun tarjoilijat pysähtyivät ja jäivät kuin jähmettyneinä paikalleen. Samalla keittiöstä kuului kolinaa ja särkyvien astioiden ääntä. Mitä liene tapahtunut ja miksi jäi ikuiseksi arvoitukseksi, sillä minkäänlaista kuulutusta tai selvitystä ei asian suhteen tullut.
Illallisen jälkeen hoipertelimme kaiteista kiinni pitäen sviittiimme ja sen jälkeen minulle iski heikko ja huono olo. HansGiorgioni oli kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nukkumaan mentyämme parvekkeemme ovesta alkoi kuulua ulvontaa, joka vain lisääntyi ja parvekkeenovi avautui itsestään. HG syöksyi sulkemaan oven, sillä aallot heittivät vettä meidän parvekkeelle asti ja lisäksi satoi. Oven lukitus ei kestänyt tälläkään kertaa. Soitimme respaan ja ilmoitimme, että parvekkeen ovi ei pysy kiinni. Parisenkymmentä minuuttia myöhemmin tuli korjausporukka kiristysmuovin kanssa ja sai sen avulla oven vihdoin pysymään kiinni. Loppuyö meni ihan mukavasti ja sain jopa nukuttua laivan keinuessa.
Aamuksi olimme tilanneet huonepalvelun kautta aamupalan, koska meidän piti alkuperäisen suunniltelman mukaan lähteä aikaiselle retkelle. Butlerimme toi aamupamme sviittimme ja kattoi pöydän valmiksi. Minullepa ruoka ei maistunut. No, en pystynyt edes nousemaan istumaan ilman että alkoi tehdä pahaa. HG mussutti ruokaa hyvällä ruokahalulla ja söipä siinä aamunkuluessa suurimman osan minunkin aaamupalastani, kun selvisi, että laivamme oli neljä tuntia myöhässä. Edessä olisi vielä neljä tuntia keinuntaa ja tässä vaiheessa HG soitti butlerillemme ja kysyi, että olisiko mahdollista saada rouvalle merisairaustablettia. Tottakai oli. Butlerimme vielä kysyi, että haluaisinko inkivääriteetä, joka on hyvästä matkapahoinvointiin. Kyllä kiitos.
HG:lle nuo nelimetriset allot eivät mitään vaikuttaneet ja hän lähti kuuntelemaan esitystä tulevista risteilyistä ja jätti minut lepäämään. Onneksi ihana butlerimme saapui pian lääkkeen ja teen kanssa. Hän laittoi ne yöpöydälleni ja haki vielä minulle vettä, jotta sain lääkkeen otettua. Lääke vaikuttikin tyhjään vatsaan todella nopeasti ja väsytti kuten butlerimme sanoi. Torkuin aamupäivän ja join inkivääriteetä. Satamaan saavuttuamme HansGiorgio kävi huikkaamassa, että hän lähtee kaupunkikiertoajalulle, jotka olivat sen päivän ainoa saatavilla olevat retket neljän tunnin myöhästymisen ja kaatosateen takia. Minä jatkoin lepäämistä.
Laivalla ruoka oli pääasiassa oikein hyvää. Todelliset kulinaariset nautinnot olivat kuitenkin vähissä.
Italialaiseen ruokaan erikoistunut illallisravintola La Terrazza -ravintola oli hyvä, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Samassa ravintolassa tarjoiltiin myös buffet-aamiaista ja -lounasta. Minä en ole aamuihmisiä ja tarvitsen täten rauhallisen alun aamuilleni. Löysin itseni kuitenkin ensimmäisenä aamuna itseni buffetaamiaiselta, koska meillä oli kiire retkelle, a-la-carte-aamiaisella menisi liian kauan aikaa ja ei ymmärretty vielä tilata aamiaista huonepalvelusta. Ei enää ikinä tuollaista meteliä ja kolinaa heti aamusta.
Buffet-lounasta kävin syömässä La Terrazzassa edellä mainitun ikimuistoisen yön ja aamupäivän jälkeen. Tarjonta näytti oikein hyvältä ja monipuoliselta, mutta en uskaltanut niistä tuossa tilanteessa kovin paljoa syödä. Jälkiruokaa uskaltauduin onneksi ottamaan, kun tarjolla oli suosikkiani porkkanakakkua ja tämä oli ehdottomasti paras porkkanankakku ever.
Merien parhaiksi kehutut Spaccanapolin pizzat eivät päässeet loistamaan. Jos nimessä on Napoli, niin pizzoilta odottaa jo jotakin. Toinen kannella ollut ravintola the Grill ei myöskään loistanut mauillaan. Myöhäiseksi lounaaksi nauttimamme pihvi oli kyllä oikein paistettu. Kumpikaan näistä pidempään auki olleista ravintoloista ei houkutellut lounaalle yhden kerran kokeilun jälkeen.
Tästä lounaan saannista tuli ongelma retkien takia, joilta pääsimme laivan usein vasta 14.00 jälkeen. 14.00 jälkeen ruoan saanti rajoitettua, koska lounas-a-la-carte- ja buffettiravintola menivät tuolloin kiinni. Onneksi huomasimme, että iltaisin lisämaksullinen japanilaisravintola Kaiseki tarjosi lounasta 14.30 asti. Vaikka lounastimmekin siellä kolme kertaa niin tämä ei haitannut, sillä molemmat syömme enemmän kuin mielellämme sekä sushia että sashimia.
Illallissuosikkiravintoloiksimme nousivat S.A.L.T. (Sea and land taste) Kitchen ja Atlantide. S.A.L.T. Kitchenin ideana on tarjota makuja kustakin vierailtavasta maasta tai alueesta. Tämä oli juuri sitä, jota kaipailin Princess Cruisesin Karibian risteilyllämme ennen korona-ajan alkua. Atlantide ravintolassa oli nimeensä viitaten tarjolla paljon kalaa ja muita mereneläviä, mutta siellä söin myös matkan parhaimmat pihvit. Pieni ja intiimi (vain 14 pöytää) illallisravintola Silver Note olisi kiinnostanut todella paljon menunsa suhteen. Tähänkin kuten melkein kaikkiin, myös hintaan kuuluviin, piti varata etukäteen paikka, joten pääsimme vain odotuslistalle. Harmi.
Palvelu oli välillä oikein hyvää, välillä hyvin välinpitämätöntä.
Välillä tuntui kuin tarjoilijat eivät olisi olleet tehtäviensä tasalla. Ruokalistan saaminen kesti usein kaaaauan. Yksi tarjoilija toi vettä, toinen
tarjoili viinin tai otti muun juomatilauksen vastaan, kolmas tarjoilija
otti ruokatilauksen. Toisinaan ruoka tuli ripeästi, toisinaan sitä joutui odottamaan niin pitkään, että luulimme jo tilauksemme hukkuneen jonnekin.
Buffet-aamiaisesta kauhistuneena päädyimme tilaamaan hintaan sisältyvän aamiaisen sviittimme, kun retkelle oli aikainen lähtö. Hovimestarimme tuoma aamiainen oli kyllä joka kerta oli erilainen kuin olimme tilanneet. Jotakin puuttui tai oli vaihtunut muuhun. Tällaista ei kyllä saisi tapahtua tämän tason laivalla. Tattaripannukakut mustikoilla tulivat kuitenkin joka kerta ja ne olivat aivan ihania.
Laivalla oli useita mukavia baareja, edessä, takana ja ulkona. HG pitää gintonicista ja eräänä iltana tapansa mukaan hän tilasi
juoman. Tarjoilijan kysyttyä, millä ginillä hän juomansa haluaisi, HG
vastasi, että hänet voisi yllättää jollakin. Todella hyvä tuo yllätys GT olikin (maistoin). Siitä lähtien tuo gintonic kulki tarjoilijan nimen mukaan "Fredericks special":ina ja sitä HG sitten tilasi melkein päivittäin. Frederick itse toi juoman joka päivä, olipa hän tässä kyseisessä baarissa töissä tai muualla. Tämä oli loistavaa palvelua ja tosi hupia molemmin puolin.
Risteilyn hintaan sisältyivät siis myös alkoholilliset juomat, paitsi jotkut hienot ja kalliit. Tästä huolimatta laivalla ei näkynyt yhtään ainutta liikaa nauttinutta henkilöä. Oli jonkin sortin yllätys, mutta ilmeisesti nämä ihmiset jo ymmärtävät, että kaikkea alkoholia ei tarvitse juoda. Vaikka sitä oli tarjolla koko ajan ja varsinkin viinilaseja täytettiin ruokailussa oikein urakalla.
Viikon risteilyllämme oli 3 casual- (normaalit siistit vaatteet) ja 4 informal- (tasokasta business-pukeutumista) iltaa. Onneksi jätin iltapukuni kotiin. Olisi vain turhaan vienyt tilaa laukussa. Muutenkin pukeutumisen suhteen oli monenlaista menijää. Osalla pukukoodi sattui kohdalleen, osalla ei aivan ihan. Sen on oppinut ja tämä matka vahvisti, että ihmisen varallisuutta ei todellakaan voi katsoa hänen vaatteidensa perusteella.
Laivalla oli aika vähän ylimääräistä ohjelmaa. Eikä me sitä loppujen lopuksi oikein kaivattukaan. Meille riitti kerran päivässä amerikkalaisen emeritusprofessorin pitämät 45 minuutin luennot Espanjan historiasta. Ensimmäiselle luennolla mentiin vahingossa, kun HG kun luuli saavansa turisti-infoa. Kaveripa oli niin hyvä, että muille luennoille menimme jo innokkaina. Tuollaisen innostuneen proffan luentoja olisi kuunnellut enemmänkin. Muuten vietimme aikaa yleisissä tiloissa istuen ja lukien tai vain merelle katsellen.
Vielä lopuksi on pakko mainita Silver Dawnin rempseä risteilyjohtaja, joka tervetuliaisvastaanotolla esitteli itsensä: "Hei, olen Vicki Van Tassel. Se ei ole stripparinimeni, vaan oikea nimeni." Luulenpa, että tuossa saattoi monella vakikävijällä mennä drinkki väärään kurkkuun, sillä näillä laivoilla risteilyjohtajat ovat kuulema yleensä hyvin asiallisia ja kuivahkoja. Vickyllä oli musikaalinäyttelijän tausta ja hänen esittämänsä omasta elämästään kertova iltashow "Ship happens" oli todella hauska.
Pitkään odotetun risteilyn jälkeen tarvitsimme aikaa ajatella. Vieläkään emme ole saaneet kaikkea laivalla kokemaamme ja näkemäämme sulatettua. Oliko tämä maksamamme hinnan arvoista ja etenkin oikeasti luksusta? Menisimmekö uudestaan? Ehkä, jos todella mielenkiintoinen matkareitti sattuisi kohdalle, mutta ei välttämättä. Ultra-luxus, 6-tähden risteily, joka oli lopulta ihan mukava ja kiva!? Olivatko odotukset liian suuret?
